keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kuikka alkulintu

Mauri Leivo

(kustantaja Docendo 2012, sid. 169 s.)

"Vaikka kuikka onkin pystynyt sinnittelemään tuhansilla järvillä ihmisestä huolimatta, turha edes sanoa että kaikella on rajansa. Myös kuikan sopeutumiskyvyllä. Kuikka on perusvarovainen lintu, siitä ei tule mökkilaiturin pullasorsaa. Se tarvitsee huomioon ottamista, suojelusta. Mitä enemmän rantaa raivataan mökkiasutukselle, mitä enemmän vesillä pöristelee moottoriveneitä ja vesiskoottereita, mitä enemmän ravinteet samentavat vesiä, sitä vaikeammaksi käy kuikan elo ja sitä useampi kuikka joutuu antamaan periksi."

Kuikka, pyhäläinen, irroittamaton osa suomalaisen kesämaiseman tunnelmaa. Kuikan huuto on itselleni ihan ehdoton kesän merkki. Läheisellä lammellamme pesii joka kesä kuikkapariskunta. Käyn silloin tällöin lammella melomassa ja olen samalla seuraillut kuikkien toimia. Lokit käyvät kimppuun, jos satun liian lähelle pesiä, mutta kuikat vain katoavat ja nousevat pintaan jossain uskomattoman kaukana.

Olen kerran meloessani veljeni kanssa eräällä suuremmalla selällä osunut kuikkaparven keskelle. Kuikkia oli noin tusina ja lilluivat kesälaineilla reittini varrella. Kun huomasivat meidät, sukelsivat kaikki nopeasti pinnan alle. Hetken päästä huomasin, että kuikkia nousi pintaan joka puolella ympärilläni turvallisen matkan päässä.  Kajakit jäivät ringin keskelle. Linnuista lähti todella kummallisia ääniä, kuin olisivat ääntäneet dojoing-dojoing. En ole koskaan kuullut sellaista ja järven pinnan aiheuttama kaiku lisäsi mystisyyden tunnetta. Ääni kierteli ympärillä, kun jatkoimme rauhassa melomista eteenpäin. Pian kuikat sukelsivat uudelleen ja katosivat järvelle. Muut vesilinnut eivät ikinä käyttäydy näin rauhallisesti, suorastaan välinpitämättömästi. Kunnioitettavaa.

Kun katselin Mauri Leivon ottamia kuvia ja luin hänen kertomustaan kuikkapariskunnan kesästä, nämä omat kokemukseni kuikkien kohtaamisesta tulivat heti mieleen. Kuikat ovat kauniita ja ylväitä lintuja ja se kyllä näkyy Leivon kuvista. Niistä on vaikea valita suosikkia. Lähikuva sivulta, jossa kuikan nokka on suunnattu kuvaajaan päin, pikkuinen poikanen yrittämässä räpytellä siiventynkiään tai ehkä kuva useasta sulavasta siluetista usvan keskellä. Pysäyttävin kuva oli kuitenkin kirjan puolivälissä oleva panoraama täysin peilityynestä lammesta, jonka rantojen kalliot ja puut heijastuvat lammen pinnasta täydellisesti. Ja siellä kuikkapariskunta uimassa. Tämä näky on sellainen harvinainen hetki suomalaisessa luonnossa ja kuitenkin niin tavallinen. Aivan riipaisevan kaunis. Teki mieli kantaa kajakki sivun reunaan ja lähteä itsekin lammelle lillumaan. 

Leivon kirjaa lukiessa ja kuvia katsellessa pääsee Kaunon, Vienon ja Kaapon kesään. Kirjassa oli paljon minulle uutta tietoa kuikan käyttäytymisestä. En tiennyt, että kuikat saavat yleensä vain yhden poikasen. Heinäsorsien ja telkkien poikueita on tullut saunarannassa seurattua, mutta kuikat ovatkin etäisempiä lintuja, joten eivät esittele jälkeläisiään saunan rantakaislikossa. Meidän täytyykin pitää huoli kuikista ja niiden pesintämahdollisuuksista. Antaa niiden olla rauhassa. Kirjan ostamalla muuten lahjoittaa euron kuikkien suojeluun. 

Kirja on kaunis ja mahtava tietopaketti yhdestä hienoimmista linnuistamme, menee suosikkivalokuvakirjojeni listalle! (Ja Kansankynttilähaasteeseen).

Voi, miten odotankaan jo kuikan huutelua! En pelkästään sen takia, että se on minulle kesän merkki, mutta myös sen takia, että tiedän niiden tulleen taas takaisin.

Lumihiutaleet: * * * * *

Mauri Leivon kuvia

3 kommenttia:

Arja kirjoitti...

Hypistelin tätä messuilla ja muuallakin, mutten sitten hankkinut - vielä, ehkä toivon vaikka synttärilahjaksi. Synttärit kun on sopivasti kesän alussa, jolloin alkaa mökkielämä, ja kuikka on sitä aivan olennaisen tärkeä osa. Se pariskunta, joka tulee aina moikkaamaan laiturin viereen, kun mökille mennään, eivätkä juuri hätkähdä uimareita tai muuta, vaan lipuvat rauhallisesti rantavetta pitkin. Ja se huuto, se on kesän symboli! Hmm, nyt nousi kesän kaipuu, jo tästä jutusta, miten sitten itse kirjasta kävisi. Kiva kun kirjoitit tästä!

Teresita kirjoitti...

On muuten Docendon verkkokaupassa kampanjatarjouksessa parhaillaan... :)

Velma kirjoitti...

Mä olinkin unohtanut tämän kirjan olemassaolon, nyt pitää muistaa etsiä se kirjastosta!