torstai 21. helmikuuta 2013

Nälkävuosi

Aki Ollikainen

(kustantaja Siltala 2012, nid. 139 s.)

"Kuka sille kuiskaisi, ettei ole mitään todellista vapautta? Mitä lähemmäs me sitä liu'umme, sitä kiihkeämmin me hamuamme otetta kaikista niistä kahleista, jotka vain kätemme ulottuville osuvat. Me juoksemme virvatulten perässä kukin oman pakkomme ajamina. Kahleiden pituus osoittaa meille vapautemme rajat, vain osaansa tyytymällä voi elää niistä kahleista piittaamatta. Raskaimpia kaikista kahleita ovat omat halumme. Kun ne kuolettaa, ei enää tarvitse riuhtoa"

Sain Nälkävuoden luettua pari päivää sitten, mutta kylmyys kummittelee vieläkin mielessäni. 

Kirjahan voitti Blogistanian Finlandian, joten juonesta sen enempiä jaarittelematta totean, että oli virkistävää lukea ehjä ja vaikuttava tarina lyhyehkössä sivumäärässä. Kirjassa ei ollut mitään turhaa. Sivumäärän pituudella en tarkoita, sitä että kirja olisi ollut kevyempi luettava tai jotenkin nopeasti ohi. En vain nykyisin oikein tahdo löytää aikaa keskittyä lukemiseen useita tunteja kerrallaan, joten pitkät eepokset tahtovat kadottaa koukuttavuutensa, kun joutuu lukemaan niin lyhyissä pätkissä. Nälkävuosi oli sen takia hyvä lukukokemus pitkästä aikaa. 

Aihe sinänsä oli tietysti masentava ja kovin rankka. Kirja herätti paljon ajatuksia. Ihmisistä yleensä ja siitä, millainen voima nälkä oikeastaan on. Kirjan pituudella oli myös se vaikutus, etten ehtinyt turtua pysäyttäviin kohtaloihin, vaan jokainen riipaisi yhtä lailla. Joskus pitkissä kirjoissa tulee sellainen alleviivaamisen maku, kun samoja tehokeinoja käytetään satojen sivujen verran. No, ehkä olen vain malttamaton lukija. Nälkävuodessa vaikuttavuus joka tapauksessa toimii.

Kirja on taatusti palkintonsa ansainnut. Minusta on mahtavaa, että Blogistania antaa oman palkintonsa, hieno perinne muotoutumassa.

Loppukaneettina sanottakoon, että arvostan erityisesti tällaisia teoksia, joissa kirjaimellisesti viimeistä sanaa myöten aiheutetaan lukijalle pohdittavaa!

Lumihiutaleet: * * * *


1 kommentti:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

On ihan totta, että Nälkävuosi antaa pohdittavaa ja ettei kirjassa ole mitään turhaa, ei mitään liikaa tai liian vähän. Luin kirjan marraskuussa ja se palaa mieleeni toistuvasti, vaikuttava romaani!