sunnuntai 18. marraskuuta 2012

The Snow Child


Eowyn Ivey

(kustantaja Headline Publishing Group 2012, 438 s. nid.)

" 'Dear sweet Mabel,' she said. 'We never know what is going to happen, do we? Life is always throwing us this way and that. That's where the adventure is. Not knowing where you'll end up or how you'll fare. It's all a mystery, and when we say any different we're just lying to ourselves. Tell me, when have you felt most alive?' "

Ihana kirja. Muuta en osaa sanoa näin äkkiseltään. En ole pitkiin aikoihin lukenut näin kaunista ja koskettavaa tarinaa. Fiilistelen tällä hetkellä tarinan jälkimainingeissa, jotka tuntuvat vähän siltä, että joudun pohtimaan varmaan pitkään mitä luen seuraavaksi. 

Eowyn Ivey on alaskalainen esikoiskirjailija, joka on saanut innoituksensa tarinaan vanhasta venäläisestä sadusta. Sadussa iäkkäämpi lapseton pariskunta muovaa lumesta pienen tytön, joka herää eloon ja ilostuttaa pariskuntaa koko talven. The Snow Childin vastaava pariskunta ovat Mabel ja Jack, jotka ovat muuttaneet Alaskaan Wolverine Riverille pienelle maatilalle. Vuosia aikaisemmin he ovat menettäneet vauvan, joka syntyi kuolleena. Mabelin oli vaikeaa elää ympäristössä, jossa kaikkialla oli lapsia. Niinpä he päättivät muuttaa kahdestaan keskelle erämaata ja hiljaisuutta. Eräänä syystalvena ensilumien saapuessa, he innostuvat tekemään talonsa pihaan pienen lumitytön. Mabel pukee tytölle punaiset lapaset ja kaulahuivin Jackin veistäessä tarkasti kasvonpiirteet. Lumitytöstä tulee oikein kaunis.

Enempää en juonesta kerro. 

Puhuisin korkeintaan vähän metsänhengistä ja erämaan yksinäisyyden aiheuttamista näyistä. Tarina liikkuu toden ja sadun rajamailla niin hienosti, että koko kertomuksen voi lukea siten, että se on selitettävissä todellisuuden mukaan tai vastaavasti pistää asioita sadun piikkiin. Kertomus on mielestäni hyvin ajaton, vaikkakin tarina muuten sijoittuu 1920-luvulle ja sen jälkeiseen aikaan.

Minusta tarinan lähtökohta oli mielenkiintoinen eikä tarjonnut mitään varmaa loppuratkaisua. Kirjailija heittää ovelasti juonen edetessä lukijalle muutaman mahdollisen loppuvaihtoehdon, jotka kaikki tuntuvat yhtä mahdollisille. Pidin juonen etenemisvauhdista, sillä hahmot eivät jääneet jankkaamaan asioita ja sen myötä myös tarina pysyi vetävänä. 

Kirjan teemoja ovat ystävyys, rakkaus, kaipaus, ihmisen ja luonnon suhde sekä toden ja mielikuvituksen hiuksen hieno ero. Alaskan luonto on kirjassa hyvin suuressa osassa. Suomalaisen lukijan on helppo kuvitella mielessään keväisen metsän tuoksut ja sulavan lumen aiheuttamat purot, kesän valoisat yöt ja runsas vihreys. Syksyinen pimeys ja harmaus sekä vastaavasti talven kuulaat tähtikirkkaat yöt ja lumen kimmellys kuutamossa. Alaskan maisemaan toki kuuluvat jylhät lumihuippuiset vuoret, suuret joet ja täysin koskemattomat laajat erämaat, joita Suomesta ei juuri löydy, mutta ainakin minulle tuttuuden tunne luontokuvauksissa oli voimakas.

Varsinaisessa opuksessa hienoa oli se, että innoituksena toiminut vanha satu löytyi myös kirjan lopusta. Sekä kirjailijan itsensä lisäämä lyhyt taustakertomus siitä kuinka hänestä tuli kirjailija ja mistä The Snow Child sai alkunsa.

Tekisi mieleni kirjoittaa vielä vaikka mitä, mutten osaa tehdä sitä niin, etten spoilaisi tarinaa. Ja iso osa viehätystä oli ehdottomasti siinä, että kirja sai yllättää käänteillään. 

Kaunis tarina. Paras pitkiin aikoihin lukemani. 

Lumihiutaleet: * * * * *

4 kommenttia:

Sara / p.s. rakastan kirjoja kirjoitti...

Oi että! Ostin kirjan keväällä Skotlannista, mutten ole vielä ehtinyt lukemaan sitä. Kiitos vaikuttavan arviosi luulen että tämän kirjan vuoro tulee hyvinkin pian! :)

Lukutoukka kirjoitti...

Hauska kuulla että tykkäsit. Minullakin on kirja hyllyssä odottamassa sopivan talvisia lukukelejä. Vielä sitä luntakin tulee...

Laura / Lukuisa kirjoitti...

Listasin juuri tämän kirjan kauneimpien kansien listalleni, tosin eri kannella kuin tässä sinun kirjoituksessasi. Kirja on kuitenkin vielä lukematta, mutta odotan sitä ihan kamalasti. Ihana tietää, että pidit! Minusta tuntuu, että tämä kirja tulee olemaan minullekin hieno lukukokemus.

Teresita kirjoitti...

Näin vuorokausi kirjan lopettamisen jälkeen olen vieläkin vähän Alaskan maisemissa. Vähän haikea jälkimaku. Hyvällä tavalla :)