tiistai 11. syyskuuta 2012

Matkalla Kandahariin

Yhteenottojen keskellä islamilaisessa maailmassa

Jason Burke

(suomentanut Tero Valkonen, alkuperäisteos On the Road to Kandahar. Travels through Conflict in the Islamic World, kustantaja Basam Books 2007, 341 s.)

"Esimerkiksi käsitys idän yksinvaltiaiden petollisuudesta ja julmuudesta - tämä käsityshän elää vahvana lännen kirjallisessa ja visuaalisessa perinteessä - merkitsi länsimaalaisten taipuvaisuutta ajatella, että niin petollisuutta kuin julmuuttakin osoittanut Saddam valehteli sanoessaan, ettei hänellä ollut joukkotuhoaseita. Länsimaisessa keskustelussa vuosisatojen ajan eläneet ajatukset "turkkilaisten" tai "muslimien" uhasta merkitsivät sitä, että viimeisin propaganda upposi otolliseen maaperään - vanhat ennakkoluulot olivat syviä ja vahvoja. Mutta vaikka kaikki tämä oli erittäin tärkeää, Irakiin tehtävää hyökkäystä markkinoitiin etenkin Britanniassa juuri sillä asialla, jota minä pyrin Sulaimaniyyassa purkamaan: ajatuksella tiedustelupalvelujemme erehtymättömyydestä ja puolueettomuudesta." (s. 220-221)

Matkalla Kandahariin on toimittaja Jason Burken tutkimusmatka radikaalin islamin jäljille. Burke selventää, ettei teos ole tieteellinen tutkimus eikä pyri vastaamaan kattavasti edes valittuun aihepiiriin liittyvään. Kirjan yhtenä lähtökohtana ovat toimineet Lontoon pommi-iskut vuodelta 2005, jotka ovat tuoneet niin sanotun terrorisminvastaisen sodan Burken kotiportaille asti. Huolimatta siitä, että Matkalla Kandahariin on julkaistu alkuperäiskielellä jo vuonna 2006, aihepiiri ja sen käsittely ovat edelleen hyvin ajankohtaisia.

Kirja ei etene aivan kronologisesti eikä ole mikään viime aikojen poliittisen historian luettelo. Alussa lukeminen tuntuikin hieman katkonaiselle, ennen kuin sai kirjan sävystä kiinni. Burke kertoo työstään, asumisestaan ja matkustelustaan useissa muslimimaissa aina Algeriasta Filippiineille. Hän pyrkii ensisijaisesti murtamaan länsimaissa tyypillistä ja sitkeää käsitystä yhdestä islamista ja siitä, että Al-Qaida olisi järjestelmällisesti ohjattu maailmanlaajuinen terroristijärjestö. Laajan tietopohjan, omakohtaisten kokemusten ja työhön liittyvien sattumusten muodostama sekoitus on oivallinen tapa päästä uutisista tutuksi tulleiden otsikkojen taakse.

Burke kirjoittaa kiihkottomasti. Tai voihan sieltä tietysti kukin nähdä rivien välistä mitä haluaa, mutta minusta oli virkistävää lukea teosta, joka selkeästi ottaa kantaa, mutta onnistuu samalla jättämään lukijalle riittävästi tilaa omien mielipiteiden muodostamiseen ilman saarnaavaa tai holhoavaa sävyä. Tietenkään Burke ei ammattitaitoisena toimittajana sorru siihen, että yrittäisi todella löytää yksiselitteisiä vastauksia, vaan pikemminkin haluaa teoksellaan osoittaa, että sellaisia ei edes ole olemassa. 

Uutisotsikoiden ylläpitämä kuva yhteneväisestä, radikaalista, lännenvastaisesta muslimimaailmasta on Burken mukaan harhaanjohtavaa. Lännenvastaisuus ei tarkoita samaa kuin radikaali. Tämä unohtuu usein. Suurin osa Burken muslimimaissa tapaamista ihmisistä on yhtä kyllästynyt sekä lännen ylläpitämiin sotiin että niin kutsuttuun muslimiradikalismiin. Ihmiset haluaisivat vain elää arkipäiväistä elämäänsä ilman jatkuvaa pelkoa ja väkivallan uhkaa. 

Burke toteaakin, että:" "Väkivaltainen muslimiradikalismi" määrittyi vain siten, että se liittyi islamiin ja oli väkivaltaista. Määritelmä oli kehäpäätelmä, joka johtaisi väistämättä yksinkertaiseen johtopäätökseen, että nämä kaksi asiaa olivat yhteydessä toisiinsa. Kohtaamamme väkivalta oli tosiasiassa äärimmäisen monimutkainen nykyajan ilmiö, jonka juuret olivat kulttuurisissa, poliittisissa ja taloudellisissa kehityssuunnissa ja maailman yksilöiden, ryhmien, valtioiden ja yhteisöiden kanssakäymisessä viimeisten vuosisatojen aikana."

Matkalla Kandahriin on teos, jota voin suositella kenelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle. Kirja on tavallaan eräänlainen keskustelun avaus islamin ja lännen välillä hiertäviin asioihin ja siihen se sopiikin pohtivan sävynsä vuoksi erinomaisesti. Samalla se on myös kurkistus toimittajan työhön monilla epävakailla alueilla. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että Burke on "totuuden" jäljillä. Hän jahtaa epäoikeudenmukaisia tulkintoja ja pyrkii oikomaan niitä omiin huomioihinsa ja kokemuksiinsa perustaen. 

Vastapainona väkivallan ja yhteenottojen syiden pohtimiselle Burke kuvailee matkojensa näkymiä yksityiskohtaisesti ja suorastaan kauniisti. Näin mielessäni ne kaikki laaksot, kukkulat ja yksinäiset puut aavikon laidalla, vuodenaikojen vaihtumisen Afganistanissa, kuhisevat torit ja vaarallisen hiljaiset tiet. Melkein kuin olisin itse ollut paikan päällä.

Lumihiutaleet: * * * *

1 kommentti:

Artsi kirjoitti...

Itse olen aina tuntenut vetoa ns. arabimaailmaan. Rikkaan ja vanhan kulttuurin kasvot on vaan loattu pahasti median antaman kuvan takia.
Ja yhdyn täysin arvostelussasi olevaan viimeisen kappaleeseen eli suosittelen joskus käymään esim. Marokossa tai Jordaniassa - siellä on todella kaunista. Kiitokset kirjavinkistä.