lauantai 25. elokuuta 2012

Kirjoja ei vaan voi heittää pois

Kaikki kirjoja rakastavat tietävät, että silloin tällöin vastaan tulee tilanne, etteivät kirjat oikein tahdo mahtua olemassa oleviin kirjahyllyihin. Niitä löytyy lattioilta pinoista pölyyntymässä. Pöydän kulmat, ikkunalaudat ja joskus jopa nojatuolit saavat toimia sijaissäilytyksenä. Jos ei ole aivan niin varoissaan, että voisi rakentaa kirjastosiiven talonsa kylkeen tai ostaa naapuriasuntoa omansa laajentamiseksi, joutuu välillä miettimään mihin ne kaikki ihanat kirjat laittaa.

Joistain voisi kai luopua? 

Se vaan on helpommin sanottu kuin tehty. 

Luin netistä oheisen ARTIKKELIN kirjojen pois heittämisestä. Tunnistin itseni artikkelista täysin. Totesin jopa omistavani useamman kuin yhden Raamatun, koska niitäkin on kertynyt kirkollisten merkkipaalujen saavuttamisesta. Toistaiseksi kaikki kirjani (ja puolisoni kirjat) mahtuvat kirjahyllyihin, joita talostamme löytyy muhkeat 5,5 juoksumetriä. Jos hyllyjen korkeus on reilut kaksi metriä, se tarkoittaa, että meillä on yli 12 seinäneliötä peitetty kirjoilla. Kirjahyllyt ovat kuitenkin aika täynnä enkä mitenkään usko etten koskaan enää hankkisi yhtään kirjaa.

Hieman on tässä tahti kesän aikana hiljentynyt, koska en ole ehtinyt lukemaan, ostin Kindlen enkä ole ehtinyt edes kirjakaupoissa käymään. Mutta uskon tämän olevan vain lyhyehkö harha-askel elämässäni. Palaa piakkoin ruotuun, kuten aina ennenkin ja sen jälkeen on taas mietittävä tilaongelmia. Osittain aloitetun ja vakaasti laajenevan remonttimme myötä olen jopa miettinyt kiinteitä kirjahyllyjä johonkin huoneeseen. 

Kirjapinot lattioilla ovat kaunis elementti, joita kiiltävät sisustuslehdet käyttävät kuvaamaan boheemeja, rentoja älykkökoteja. Ehkä nämä pinot juuri siitä syystä puuttuvat meiltä, että allergikkona ja siivoushulluna en osaisi rentoutua pölyä keräävien pinojen kanssa; boheemiuden (oletteko joskus tavanneet boheemin insinöörin?) puute minussa kokisi äärimmäisen epäkäytännölliseksi kaivaa jonkun kirjan pinon keskeltä ja älyköksi itsensä tituleeraaminen olkoon eläköityvien ex-pääministerien puuhaa. Riittävästi metrejä kirjahyllyihin siis, kiitos!

Luin jostain tuollaisesta sisustuslehdestä aikanaan, että Hemmingwaylla olisi ollut pieni kirjahylly jopa WC:n puolella. Sinne siis ne puuttuvat metrit!

Maalaustalkoot alkavat olla lopussa. Pikkuisen vielä saunan ulkohuussin kylkeen kun suditaan punaista, on meillä mukava paikka läheisen lammen rannalla kunnossa, jonne voi paeta remontin sotkuja kirjojen ja teetermarin kanssa. Josta tulikin mieleen, että saunallehan saisin myös pienen kirjahyllyn... Uskoisin puolisoni todella ilahtuvan tästä oivalluksesta.


3 kommenttia:

Johnny kirjoitti...

Minulla on sama ongelma. Ostin juuri uuden ison kirjahyllyn vain todetakseni, että se tuli täyteen kun siirsin kaikki epämääräiset pinot siihen.

Oma kirjastohuone. Sitä tarvittaisiin todella. Mukava, pehmeä nojatuoli ja lamppu, sekä seinät täynnä kirjoja. Ehkä kokolattiamatto. Ei muuta. Ei ole paljon toivottu.

Blogissani on muuten tunnustus Kirjahylly-blogillesi.

Jokke kirjoitti...

Minullakin on liian vähän kirjahyllyjä, tai liikaa kirjoja.

Sain kirjoja muutossa roskikseen tai kirpparille menneistä laatikoista, joten kirjoja todella on.

Kirjahyllyyn olen laittanut vain kirjat, jotka olen lukenut, kaapeissa on kirjat, jotka on lukematta.

Teresita kirjoitti...

Jep, yhdyn täysin Johnnyn toiveeseen omasta kirjastohuoneesta. Ei ole paljoa toivottu.

Jaan myös tämän pienen tilaongelman Joken kanssa, joskin oma kirjastoni kasvoi kahden fanaattisen kirjakerho-perinnön myötä. Kumpikaan henkilö ei ollut minulle sukua, mutta kukaan läheisimmistä ei halunnut niin paljoa kirjoja, joten sain valita ns. parhaat päältä ennen kuolinpesien myyntiä, joten kirjoja ON.

Osa on todellakin kaapeissa, osittain tulevien remonttivuosien takia, mutta kyllähän ne huutavat päästä näkyville..