lauantai 25. elokuuta 2012

Kirjoja ei vaan voi heittää pois

Kaikki kirjoja rakastavat tietävät, että silloin tällöin vastaan tulee tilanne, etteivät kirjat oikein tahdo mahtua olemassa oleviin kirjahyllyihin. Niitä löytyy lattioilta pinoista pölyyntymässä. Pöydän kulmat, ikkunalaudat ja joskus jopa nojatuolit saavat toimia sijaissäilytyksenä. Jos ei ole aivan niin varoissaan, että voisi rakentaa kirjastosiiven talonsa kylkeen tai ostaa naapuriasuntoa omansa laajentamiseksi, joutuu välillä miettimään mihin ne kaikki ihanat kirjat laittaa.

Joistain voisi kai luopua? 

Se vaan on helpommin sanottu kuin tehty. 

Luin netistä oheisen ARTIKKELIN kirjojen pois heittämisestä. Tunnistin itseni artikkelista täysin. Totesin jopa omistavani useamman kuin yhden Raamatun, koska niitäkin on kertynyt kirkollisten merkkipaalujen saavuttamisesta. Toistaiseksi kaikki kirjani (ja puolisoni kirjat) mahtuvat kirjahyllyihin, joita talostamme löytyy muhkeat 5,5 juoksumetriä. Jos hyllyjen korkeus on reilut kaksi metriä, se tarkoittaa, että meillä on yli 12 seinäneliötä peitetty kirjoilla. Kirjahyllyt ovat kuitenkin aika täynnä enkä mitenkään usko etten koskaan enää hankkisi yhtään kirjaa.

Hieman on tässä tahti kesän aikana hiljentynyt, koska en ole ehtinyt lukemaan, ostin Kindlen enkä ole ehtinyt edes kirjakaupoissa käymään. Mutta uskon tämän olevan vain lyhyehkö harha-askel elämässäni. Palaa piakkoin ruotuun, kuten aina ennenkin ja sen jälkeen on taas mietittävä tilaongelmia. Osittain aloitetun ja vakaasti laajenevan remonttimme myötä olen jopa miettinyt kiinteitä kirjahyllyjä johonkin huoneeseen. 

Kirjapinot lattioilla ovat kaunis elementti, joita kiiltävät sisustuslehdet käyttävät kuvaamaan boheemeja, rentoja älykkökoteja. Ehkä nämä pinot juuri siitä syystä puuttuvat meiltä, että allergikkona ja siivoushulluna en osaisi rentoutua pölyä keräävien pinojen kanssa; boheemiuden (oletteko joskus tavanneet boheemin insinöörin?) puute minussa kokisi äärimmäisen epäkäytännölliseksi kaivaa jonkun kirjan pinon keskeltä ja älyköksi itsensä tituleeraaminen olkoon eläköityvien ex-pääministerien puuhaa. Riittävästi metrejä kirjahyllyihin siis, kiitos!

Luin jostain tuollaisesta sisustuslehdestä aikanaan, että Hemmingwaylla olisi ollut pieni kirjahylly jopa WC:n puolella. Sinne siis ne puuttuvat metrit!

Maalaustalkoot alkavat olla lopussa. Pikkuisen vielä saunan ulkohuussin kylkeen kun suditaan punaista, on meillä mukava paikka läheisen lammen rannalla kunnossa, jonne voi paeta remontin sotkuja kirjojen ja teetermarin kanssa. Josta tulikin mieleen, että saunallehan saisin myös pienen kirjahyllyn... Uskoisin puolisoni todella ilahtuvan tästä oivalluksesta.


maanantai 6. elokuuta 2012

Lusmuilua

Kesäloma on mennyt maalatessa ja puutarhaillessa. Vähän olen kuitenkin ehtinyt lusmuilemaankin ja lueskelemaan. Sain kuin sainkin luettua ensimmäisen e-kirjani. Pride and Prejudice oli yllättävän rivakasti luettu, vaikka pelkäsin, etten ymmärrä puoliakaan Austenin käyttämästä sanastosta. Pelko oli onneksi turha. Vaikken itse pystyisikään käyttämään vastaavaa korukieltä, ei ymmärtämisen puolesta kuitenkaan ollut ongelmaa. Pahimpien sanojen kohdalla Kindlen sisältämä Oxford English Dictionary osoittautui erityisen käteväksi. Muistin vasta kirjan loppupuolella, että Kindlestä löytyy myös ominaisuus, jolla tekstistä voi merkata kohtia, jotka haluaa vielä myöhemminkin helposti löytää. Olisi ollut muutamakin lause, joihin voisin palata jälkeenpäin, mutten todella muistanut merkitä niitä... 

Pitänee siis yrittää löytää ne jossain välissä.

Lukemani Pride and Prejudice oli ladattu Project Gutenbergista (tiedoston nimi 1342) ja siinä oli valmiiksi fonttikoko todella kohdallaan ja riviväli sopivan väljä. Se lisäsi lukemisen sujuvuutta huomattavasti. Lisäksi huomasin erään e-lukulaitteen loistavan ominaisuuden (tai ainakin minulle loistavan). En pysty vilkuilemaan seuraavalle sivulle edellistä lukiessani. Mahtava ominaisuus. Olen kehittänyt vilkuilusta jo pahasti häiritsevän tavan. Tai ehkä se on vain osoitus keskittymiskyvyn puutteesta. Joka tapauksessa en muista että olisin nauttinut lukemisesta hetkeen yhtä paljon. Kyynikko minussa tosin toteaa, etten ole kyllä lukenutkaan hetkeen mitään ;) Ja pahoittelen kovin jatkuvaa Kindle-hehkutustani, mutten ole vielä löytänyt siitä mitään moitteen sijaa. Ei se täysin paperikirjoja kohdallani koskaan tule korvaamaan, mutta varmasti kovassa käytössä tulee olemaan.


Mitä tulee sitten itse teokseen, se on kyllä todella hauska! Tämä oli ensimmäinen Austenin klassikko, jonka olen lukenut. Elokuvat ja sarjat on tosin katsottu moneen kertaan, mutta nehän eivät koskaan ole sama asia kuin itse kirja. Elokuvissa/sarjassa päähuomio on vuosisadan rakkaustarinassa, mutta kirjassa mielestäni keskitytään enemmän Austenille tyypilliseen tapaan ihmisten luonteen piirteisiin ja siihen kuinka nuo piirteet vaikuttavat ihmisen sosiaaliseen käyttäytymiseen. Rakkaustarina tulee kirjassa vähän kylkiäisenä ja mielestäni välttää kaikista tuhkimoaineksista huolimatta pahimmat siirappikarikot. Kirjan dialogi on paikoin todella hupaisaa. Suosittelen ehdottomasti luettavaksi alkuperäiskielellä!

Seuraavana on menossa Sense and Sensibility, josta muutaman kappaleen jälkeen olen huomannut, että kirjassa on ollut todella vähän dialogia verrattuna tähän edelliseen. Austenin tuotannosta on tehty taatusti niin monta kirjallisuustutkimusta, että tähänkin huomioon löytynee omansa. Ehkä yritän löytää jotain tieteellistä faktaa huomioni perustaksi ennen kuin kirjoittelen lisäkommentteja...

Lomaa on vielä vähän jäljellä. Toivottavasti säät suosivat, jotta voin vielä vaikka edes yhden päivän viettää aikaansaamatonta lomalaisen elämää :)