lauantai 5. toukokuuta 2012

Tuulen nimi

Patrick Rothfuss

(suomentaja Satu Hlinovsky, alkuperäisteos The Name of The Wind, kustantaja Kirjava 2010, 649 s.)

”Lähestyessäni Arkistoa sen harmaa, ikkunaton pinta toi minulle mieleen valuvan harmaapaaden. Oli vaikea uskoa, että vuosien odotuksen jälkeen olin lopultakin täällä. Kiertelin ympäriinsä kunnes löysin sisäänkäynnin, massiiviset kiviset pariovet sepposen selällään. Niiden yläpuolelle kiveen oli hakattu sanat Vorfelan Rhinata Morie. En tunnistanut kieltä. Se ei ollut siarua... ehkä ylliä tai teemiä. Taas yksi kysymys, johon kaipasin vastausta.”

Tuulen nimi on tuoreinta fantasiaa mitä olen hetkeen lukenut. No, tästäkin on jo toinen osa ilmestynyt englanniksi, joten ei ehkä niin tuoretta. Tulin hankkineeksi tämän jo kolmisen vuotta sitten Saksan reissulta englanninkielisenä pokkarina, mutta jäi lukematta muutaman aloitusluvun jälkeen. Olen tästä aikaisemminkin valitellut ettei kärsivällisyyteni riitä omaan hitaaseen englannin lukuvauhtiini. (Toki sitä pitäisi harjoittaa..). Kirjastossa osui käteen kotimainen versio, joten päätin koettaa onneani. Viime aikoina on ollut vähän kynnystä keskittyä yli 300 sivuisiin kirjoihin.

Tuulen nimeä on kehuttu minulle blogeissa ja kirjakaupassa. Ja toki, kyllä se odotukset täytti juonen osalta. Jäin kovasti odottamaan jatkoa. Kuninkaansurmaajan taru kertoo Kvothesta, orvoksi jääneestä pojasta, joka lähtee jäljittämään vanhempiensa surmanneita mystisiä voimia. Kvothe huomaa myös itse omaavansa taipumusta erinäisiin selittämättömiin asioihin ja opettelee tuntemaan näitä taitoja tarinan edetessä. Ensimmäinen osa kattaa Kvothen lapsuus- ja nuoruusvuodet, joten odotettavissa on ilmeisesti kakkososan myötä opintoja seuraavat vuodet. Juonta en ala ruotia enempää, sanottakoon, että peruspseudokeskiaikaa, Eddingsit, Potterit ja Tolkienit on luettu. Ja toki samalla nuoren miehen kasvukertomus. Takakansiteksti viittaakin ehkä enemmän tuleviin kirjoihin kuin tähän kyseiseen.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että huomasin kiinnostuvani eräästä sivuhahmosta, Viarista. Hän esiintyi kirjassa ohimennen jossain 400 sivun paikkeilla ja sanokaa minun sanoneen, hänellä on vielä roolinsa näyteltävänä.

Kaikesta toimivuudestaan ja mielenkiintoisista hahmoista huolimatta minua häiritsi kirjassa kaksi asiaa. Toinen oli uutuuden viehätyksen puute ja toinen kirjassa käytetyt nimet. Jos haluat säilyttää lukemisen riemun ja tarinan tasapainon, kehotan lopettamaan tämän tekstin lukemisen tähän. Pientä kritiikkiä luvassa.

Ensimmäisenä tökkäsi termi Kuninkaansurmaaja. Sekä uutuuden puutteen että nimeämisen suhteen. Minulle aina ja ikuisesti ainoa Kuninkaansurmaaja on Jaime Lannister täysin toisesta saagasta. En viitsisi tästä suomentajaa syyttää.. Miten itse suomentaisitte Kingkillerin ja Kingslayerin?

Seuraavana oli Tehlun syntymiskertomus. Eikö nyt mitään muuta olisi voinut keksiä kuin neitseelliseen syntymään viittavan tarinan? Tällaisia yksityiskohtia hyppi esiin sieltä sun täältä ja aluksi se hieman häiritsi. Kuten sith. Tulee mieleen heti Sithin kosto, edelleen jostain aivan muusta saagasta. Yritin kuitenkin ottaa tarinan tarinana ja kyllä sen kantavuus riitti pitämään keskittymisen itse juonessa näiden yksityiskohtien sijaan. Tässä myös kirjan pituudesta on etua, koska ehtii päästä kunnolla sisään tähän uuteen maailmaan vaikka lukemiseni olikin muusta elämästäni johtuen hieman katkeilevaa.

Nimien kohdalla olen ehkä aika armoton. Ne vaan joko toimivat tai eivät. Jos ajatellaan Pottereita tai aikaisemmin viittaamaani G.R.R. Martinin Tulen ja Jään laulua, niissä nimet ovat tarinan jatke. Ne ovat kuin oma juonensa. Niillä on tasapaino tarinan kanssa eivätkä ne häiritse lukijan keskittymistä, vaan ovat saumaton osa kokonaisuutta. Osa tarinan viehätystä. Tässä tarinassa osa nimistä ontui pahasti ja osa osui kohdalleen. Kunpa osaisin selittää tarkemmin miksi, mutten osaa. Tuli vain välillä olo, että jokin tietty nimi oli keksimällä keksitty laittamalla aakkosia toisensa perään. Elxa Dal, Arwyl ja Tehlu olivat jotenkin ontuvia. Devi, Sim ja Viari onnistuneita. En todellakaan tiedä mikä minua näiden nimien kohdalla vaivaa.

Ehkä vain kiinnitän asiaan liikaa huomiota. Joudun nimittäin palaamaan tähän Teräsleijonan kohdalla seuraavassa postauksessa.. Tässä tullaan myös siihen, että on yhä vaikeampi vakuuttaa fantasian suurkuluttajaa enää uusilla asioilla. Jos olisin lukenut tämän 10 vuotta sitten, olisin ollut haltioissani.

Mutta kuten sanottua, kakkososa on jo ilmestynyt englanniksi. Odottelen kuitenkin suomennosta innolla, jotta pääsen jatkamaan Kvothen tarinaa. Luvassa on taatusti kaikille fantasian ja magian ystäville taattua laatua noista minun kokemistani häiritsevistä yksityiskohdista huolimatta.

Lopuksi haluaisin toivottaa suomentaja Satu Hlinovskylle paljon voimia ja jaksamista, sillä täällä yksi innokas odottelee jo kahteen saagaan seuraavaa kotimaankielistä osaa kärsimättömästi! Mitäs hankitte näin hyviä tarinoita Kirjavalle ;)

Lumihiutaleet: * * * 1/2

2 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täällä ja toivottaa hyvää kesän jatkoa.

www.ttvehkalahti.blogspot.com

Teresita kirjoitti...

Kiitokset käynnistä ja hyvää kesää myös sinne!