tiistai 14. helmikuuta 2012

Pollomuhku ja Posityyhtynen kotona maailmankaikkeudessa

Yaiks. Ystävänpäivä muistutti, että mennään jo helmikuun puolessa välissä. Minulla oli joskus jonkin aikomus päivittääkin tätä blogia tämän vuoden puolella, mutta tuntuu, että vuosi menee ohi ennen kuin on alkanutkaan! Mokomatkin päivätyöt, kun alkavat jo haitata harrastuksia...

Olen onneksi ehtinyt lukemaan sentään jotain. Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa ei ollut mikään kevyt ja helppo purtava, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja aivonystyröitä kutkuttavampi. Pitää lukea lisää hänen teoksiaan! Valtaojalla on lyömätön taito saada asioihin perspektiiviä. Yksi lempikohdistani kirjassa kuuluu näin: "Lasillinen vettä, jonka äsken joit, oli kerran osa tummalla taivaalla leiskuavan komeetan sydäntä."

Luin myös Jaana-Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen-kirjan, koska valmistaudun hiljalleen hänen suomentamaansa Edgar Allan Poen teoksien lukemiseen. Tai ainakin kovasti ajattelen, että minusta on siihen. Kirja on masentavan paksu, mutta houkuttaa silti. Harry Potter-suomennoksista oli myös mielenkiintoista lukea ja ennen kaikkea suomennosprosessista yleensä. Tuli oikeastaan halu tarttua Pottereihin uudelleen, tällä kertaa suomeksi. Tuli luettua englanniksi ne muutamat, jotka luin.

Seuraavaksi on pakko hehkuttaa Mies, joka ei ollut murhaaja -dekkaria! Kirjailijat Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt ovat molemmat olleet käsikirjoittamassa mm. Wallander-elokuvia. Ja sen kyllä huomaa. Taattua skandinaavista crimiä. Ja loppuratkaisusta päätellen, lisää on luvassa. Kirja ei ehkä ollut mitenkään erityisen ihmeellinen tyylilajissaan, mutta vastaa tällaisen beck-murhakomissio-wallander-nälkäisen vaatimuksiin täydellisesti. Tästä kirjasta on paha sanoa yhtään mitään enempää, koska joutuu spoilaamaan heti.

Mitäs vielä. Ainiin, luin vihdoin vuosi sitten joululahjaksi saamani Kathryn Stockettin Piiat. Siitä on ollut paljon juttua eri blogeissa ja kyllä, olen samaa mieltä! Mahtava kirja myös tämä; on aina hienoa törmätä tarinoihin, jotka itkettävät ja naurattavat yhtä paljon. Odotan myös näkeväni elokuvan. Se taisi saada Oscar-ehdokkuuksiakin...

Lisäksi kesken on Steve Jobsin elämänkerta, Virpi Hämeen-Anttilan Railo ja muistaakseni myös Paloheimo&Wibergin Politiikan perusteet. Että näillä mennään. Loppuisi nyt lumen tulo ja alkaisi jo kevät saapua. Olisi enemmän valoisia tunteja ja tuntuisi, että saisi jotai aikaankin.

Hyvää ystävänpäivää blogistaniin!


3 kommenttia:

Amma kirjoitti...

Pollomuhku ja posityyhtynen oli tosiaan yllättävän mielenkiintoinen kirja. Oli kiinnostavaa lukea, miten vaikean tehtävän edessä suomentaja ylipäänsä on, puhumattakaan tällaisesta tilanteessa, jossa pitää luoda sanasto kokonaan. Itse olen lukenut Potterit vain suomeksi ja suosittelen kyllä, suomennos on ihan huikea!

Piiat on todella hyvä, unelmoin ko. elokuvan näkemisestä (vaikka se voi tietenkin olla myös katkera pettymys..).

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Minuakin kiinnostaa Pollomuhku ja posityyhtynen. Mukavaa, että se on silloin tällöin blogeissa. Olisin voinut lukea siitä sinulta enemmänkin!

Jobbsin elämäkerta on minulla ystävän lainajonossa. En ole ihan varma, jaksanko sitä koskaan lukea, mutta tavallaan se on yksi ilmiö meidän ajastamme, joten kiinnostus on suuri. Kirjoitathan sinä siitä jotakin blogiisi? :-)

Teresita kirjoitti...

Posityyhtynen olikin nimi! Se pitää kirjoittaa isolla! No, pitää editoida paremmalla ajalla.. Suosittelen kyllä kirjaa ehdottomasti luettavaksi, se on aika nopeastikin luettu, ei kovin paksu siis. En ollut koskaan tullut esimerkiksi ajattelleeksi, miten vaikeaa on kirjasarjaa suomentaessa arvailla mitä muissa osissa tulee olemaan, jotta ei ns. suomenna itseään "pussiin" eli joudu ongelmiin valitsemistaan sanoista tai termeistä tulevissa osissa. Rowlingilla kun on paljonkin juonenpätkiä versoamassa jokaisessa kirjassa. Vaikeaa varmasti tehdä käännöstä, kun ei ole kokonaisuus vielä tiedossa. Joutunen tosiaan tarttumaan Pottereihin uudelleen suomeksi!

Kirjoista tehdyissä elokuvissa on aina se pettymyksen mahdollisuus, mutta toisaalta se on kuten Jaana Kapari-Jatta kommentoi Potterista, että elokuvat ovat oma tulkintansa, samalla tavalla kuin suomennoskin. Tosin Pottereissa kai aika lailla seurataan kirjojen tapahtumia.

Jobbsista varmaan kirjoittelen, koska minulla on asiasta muutakin sanottavaa ;) Olen jossain 200 sivulla menossa ja joudun kyllä toteamaan, että kirjan imu ei ole ollut aivan niin mahtava, miksi sitä monessa paikassa on kuvailtu. Mutta mielenkiintoinen kirja kyllä, siitä ei pääse mihinkään.