sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Bloggausmoottorin käynnistelyä

Luin viime vuoden viimeisenä kirjana Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan. Lukiessa tuli mieleen moniakin asioita, joiden kohdalla ajattelin, että tämä pitää muistaa kirjoittaa blogiin jossain vaiheessa. Se vähän jäi, vaikka kirja olikin hyvä. Yritän palata asiaan.

Sittemmin aloitin lukea Sebastian Faulksin Viikko joulukuussa -teosta, jonka kansien väliin olen jumittunut täysin. Siis nimenomaan jumittunut, lukeminen ei etene. Tästäkin piti kirjoittaa jo päiviä sitten. Sekin jäi.

Ajattelin myös, että muutan blogini ulkoasua ihan vain piristääkseni itseäni ja saadakseni jonkinlaista uutta motivaatiota blogin ylläpitämiseen. Niin no... Ajatuksissani alkaa olla jo toiston makua.

Olen syyttänyt vuodenaikaa, töiden määrää, sekalaisia selvittämättömiä asioita ja niiden kaikkien aiheuttamaa yleistä väsymystä. Ongelma ei niinkään ole kirjoittaminen tai blogin ylläpitäminen sinänsä, vaan se, etten koe saavani aikaa mitään järkevää tai kirjoittamisen arvoista ajatusta. Opinnäytetyön palauttamisesta ja valmistumisesta tulee jo kaksi kuukautta. Luulisi, että aivosoluni ovat jo palautuneet keskitason suorituksestaan, mutta ei.

Kunnes tänä aamuna ajattelin, että olenhan taas pölhö, kun mietin moisia. Se nyt on selvä, että voin odotella vaikka maailman tappiin saakka, että saan jonkun elämää suuremman ajatuksen, jonka osaan täydellisen mahtavasti muotoilla ja kirjoittaa blogiin. Todennäköisyys on yhtä suuri kuin lottovoitto kohdallani, koska en oikeastaan lottoa lainkaan. Jos en siis kirjoittele ja pidä yllä edes tavaamisen jaloa taitoa, kuinka voisin tuottaa mitään järkevän oloista blogiinkaan? Ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä koen suorituspaineita postauksista, joiden on alun perinkin pitänyt olla vain oma tapani pitää jonkinlaista kirjoitustaitoa yllä? Huomaan, että maailmani pyörii tällä hetkellä aivan liian pientä ympyrää :)

Periaatteessa myös vihaan tällaista ruikutusta blogissa. Ketä yleensä kiinnostaa, liikkuuko meikäläisen päässä muuta kuin silmät? 

Joten tämän huikaisevan ja äärettömän loogisen päättelyketjun tuloksena totean, että käynnistelen bloggausmoottoriani hiljalleen. Pieniä sivuääniä tai kengurubensaa saattaa esiintyä aika ajoin, mutta tietääkseni kevättä kohden mentäessä kuljetaan vähän niinkuin alamäkeen, joten pientä apua saattaa tulla valon määrästäkin. Kiitän suuresti kannustavista kommenteista, joita sain syksyllä, kun meinasin painaa delete-nappia blogin kohdalla tämän täysin toisarvoisen kriisiytymisen nostaessa päätään! 

Tavoitteeni tälle vuodelle on saada luettua enemmän kirjoja (= enemmän postauksia) kuin viime vuonna. Pari uuttaa juttuakin on mielessä, saa nähdä tuleeko niistä mitään. Nyt lähden kuitenkin ensin pitkälle lenkille pakkaseen ja muistelen loppukesän ihania melontakelejä hölkätessäni hyisen talvimaiseman siimekseen :)

Mahtavaa vuotta 2012 kaikille!




8 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kiva, että olet taas käynnistelemässä blogimoottoreita. :) Minua ainakin kiinnostaa!

Samalla muuten kiinnostaa tuo edellisessä postauksessasi mainitsemasi Lasten kirja. Oletko lukenut sen jo? Sain kirjan joululahjaksi ja vaikka pidän siitä, on sen lukeminen hyvin hidasta. Melkoinen järkäle - kaikin tavoin!

Sanna / Luettua kirjoitti...

Kiva että olet taas mukana! Kävinkin sattumalta eilen bligissasi katsomassa, josko uusia juttuja olisi tullut, joten kiva kun tänään kirjoittelit!:)

Ahmu kirjoitti...

Tervetuloa takaisin :)

Maria L. kirjoitti...

Huippua että olet palannut! ;) Minua ainakin kiinnostaa mitä kirjoitat, koska kirjoitat rehellisesti kaikesta siitä mikä mietityttää. Moni paikka pursuaa nykyään "siloiteltuja ja tyyliteltyjä" tekstejä, joista joskus syntyy vaikutelma, että niillä yritetään miellyttää muita. Tai kirjoittaa niin kieli keskellä suuta, että kukaan ei loukkaantuisi, ja tällöin tekstistä saattaa tulla myös hyvin lattea (tunnistan taipumusta jälkimmäiseen omissa teksteissäni, ikävä kyllä...) Rehellinen ja aito teksti kiinnostaa aina.

Luettuani postauksesi vielä kertaalleen tunnistin itseni myös siitä, että yritän usein saada jonkinlaisia "kuningasajatuksia" joista voisin kirjoittaa, ja yhtä usein jätän kirjoittamatta paljon asioita, koska ne eivät tunnu "kuningasajatuksilta". Ennakkosensuuriksi, oman mielen taholta, tätä voinee myös kutsua. Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että itsekritiikki olisi tervettä tunnistaa, ja karsia pois sen ns. "epäterveet" osiot, etenkin ne jotka estävät kirjoittamasta. Koska kuten sanoit, kirjoittaminen on jatkuvaa harjoittelua.

Tästä kaikesta tuli mieleen myös teksti, jonka kirjoitin Savon Sanomiin jo syksyllä: arvion Veera Laitisin esikoisteoksesta Surun syöjät. Yritin kirjoittaa arvion nimenomaan siitä näkökulmasta, että hyvän tekstin luominen vaatii työtä, hiomista ja työtä. Käytin arvion kirjoittamiseen paljon aikaa, samoin näkökulman valintaan. Nyt arvio sitten ilmestyi SS:n kulttuurisivuilla vasta kuluneena viikonloppuna. Hämmästys oli suuri, kun tekstiä oli irroiteltu kappaleista, erään lauseen alkukirjain puuttui kokonaan, ja eräästä lausekokonaisuudesta puuttui keskimmäinen pilkku. Ehkä taholtani pilkunviilausta, mutta tässä sen näkee: kun itse käyttää aikaa omasta mielestään hyvän työn tekemiseen, lopputulos voi joskus olla aivan jotakin muuta. Ja kun lukija lukee arvion netistä, hän kuitenkin näkee nimeni tekstin yhteydessä, ja yhdistää myös oikeinkirjoitusvirheet nimeeni. Että näin.

Oikein hyvää alkavaa vuotta!

Tessa kirjoitti...

Käynnistele rauhassa! Vaikka minulla ei kovin pitkiä blogitaukoja ole ollutkaan, tunnistan kyllä myös tuon ajatuksen, että sitä helposti jää odottamaan jotain todella suurta ajatusta... No, ei kannata stressata, vapaaehtoista tämä on ja minusta tuntuu että tuon bloggerin lukulista -ominaisuuden ansiosta lukijatkin osaavat takaisin tauoista huolimatta :).

Maria L. kirjoitti...

Unohtui: Onnittelut opinnäytetyön valmistumisesta!!! Onnittelut Isolla Oolla ! ;)

Unohtui myös kommenttina kirjoitusasioihin, siis kun pohdit "elämää suuremmista ajatuksista" kirjoittamiseen (= joihin edell. kommentissa viittasin kuningasajatuksina) liittyen: seurasin itsenäisyyspäivän tienoolla muutamassa blogissa käytyä kirjallisuuskeskustelua. Sain "kuningasajatuksen" kirjoittaa keskusteluista oman näkemykseni blogiini. Sen johdosta muualla käyty kiivailu siirtyi myös minun blogiini, koska toin oman tulkintani em. keskusteluista esille. Eli ehkäpä tämä on joskus myös este blogiin kirjoittamiselle (puhun itsestäni!), siis se että asioista puhuminen saattaa vetää myös kiivailua ja/tai suoranaisia syytöksiä puoleensa.

Itse valitsin suhtautua asiaan huumorilla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksaisin blogia pitää, jos tekstini herättäisivät esim. kiivasta kommentointia. Tai suoranaisia syytöksiä, kuten nyt kävi. Tästäkin syystä pyrin pitämään asialinjaa, mutta joskus kyllä tekee mieli kirjoittaa ärhäkkääminkin.

Tuntuu hiukan hassulta, että on ihmisiä jotka ensin puolustavat sananvapautta, sitten haukkuvat muiden mielipiteet lyttyyn, ja sitten vielä sen lisäksi kokevat oikeudekseen tulla jonkun toisen blogiin kiivailemaan näistä asioista + esittämään syytöksiä että blogin kirjoittaja on "tehnyt sitä, tätä ja tuota". Tuntuu että tällainen mentaliteetti, asialinjan sijaan, on yleistynyt mitä erilaisimmilla sivustoilla etenkin kommenttiosastoissa viime vuosien myötä. Nimimerkillä kirjoittelu tekee siitä helppoa. Tässä mielessä ajateltuna blogin pitäminen voi joskus olla melkoista tasapainoilua.

Hannelen kirja-paratiisi kirjoitti...

uudet jutut aina piristää

Teresita kirjoitti...

Kiitokset kommenteista! Katja: en ole vielä tohtinut Byattiin tarttua, on se vähän tuhdin näköinen paketti. Taisi mennä niiden kannen perusteella tehtyjen harhaostosten piikkiin. Ei sillä, että kirjassa olisi muuten mitään vikaa, mutta todennäköisesti en ihan heti saa aikaiseksi sen lukemista..
Mulla oli Mariallekin pari kommenttia blogikirjoittelusta, mutta palaan aiheeseen myöhemmin ;) Nyt pitää mennä nukkumaan, kun meni taas väärän vuorokauden puolelle tämän interneetin kanssa...