lauantai 10. syyskuuta 2011

Viimeiset vieraat

- elämää autiotaloissa

Kai Fagerström, Risto Rasa, Heikki Willamo

(kustantaja Maahenki 2010)

"laudoituksella
samoilevaan kirvaan
kieli ei yllä"

Ihana kirja! Heikki Willamon kuvat ja tekstit, Kai Fagerströmin kuvat ja Risto Rasan runot kertovat autiotalojen asukkaista; mäyristä, hiiristä, pöllöistä ja oravista. Kuvista ei aina heti huomaa, kuka niissä piilottelee, mutta lyhyen tarkastelun jälkeen pienet korvat, hampaat tai hännänpää vähintään piilottelevat harmaiden lautojen ja hylättyjen huonekalujen keskellä. Tämä on luontokuvausta parhaimmillaan!

Risto Rasa on aina kuulunut suosikkirunoilijoihini ja Willamon ja Fagerströmin kuviin yhdistettynä kokonaisuus on hieno ja satumainen. Pidin etenkin tuosta lainaamastani runonpätkästä ja siihen yhdistetystä kuvasta, jotka löytyvät kirjan viimeiseltä sivulta. Kuvaa ei tässä ole esittää, eikä varmaan olisi oikeuttakaan, mutta käykääpä itse kurkistamassa. Siinä näkyy pienen jyrsijän vaaleanpunainen kieli laudanraosta. Ja kirva. Jota en olisi huomannut ilman tuota runoa. 

Kirjan kuvat ovat kovin inhimillisiä ja tietyllä tapaa lämpimiä. Ihmisen hylkäämät asumukset ovat saaneet uusia asukkaita. Kasvillisuuden voima hukuttaa hiljalleen harmaantuvat, romahtamaisillaan olevat mökit alleen. Rikkinäisen ikkunan takaa kurkistaa orava ja lattialautojen alla asuu mäyräperhe. Kai Fagerstömin kotisivuilta voi nähdä jotain kirjan kuvia. Mahtava lahjakirja, erilainen luontokirja, täydellinen "sohvapöytä"kirja ja aivan fantastinen luontokuvauskirja.

Lopuksi vielä toiseen asiaan. Luin tänään tuoretta Tähdet ja avaruus -lehteä, jossa oli Hannu Rajaniemen haastattelu. Olen unohtanut Kvanttivarkaan kirjahyllylle ja tuli hirmuinen hinku lukea se pikaisesti. Seuraava kirja, Fraktaaliruhtinas ilmestyy lehden mukaan vuoden päästä. Ehdin siis ehkä lukea sen ensimmäisen siihen mennessä :). Kvanttivarkaan teemana ovat muistot, Fraktaaliruhtinas puolestaan keskittyy tietoisuuden mysteereihin. Sitä odotellessa... 

Lumihiutaleet: * * * * *

4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Miten mukavaa, että kirjoitit tästä! Törmäsin tähän kirjaan juuri eilen jossain päin nettiä ja harmittelin, ettei se ole saanut mielestäni juuri näkyvyyttä, vaikka on niin kiehtova - ja tosiaan, lahjakirjaksikin sopiva. Pitäisi itsekin ottaa kirja taas esille. Jos se olisi koko ajan esillä, katselisin kuvia ja nauttisin runoista varmaan päivittäin. :)

Ahmu kirjoitti...

Vaikuttaapa ihanalta kirjalta! Varsinkin kun vanhat rapistuneet talot ja hassut pienet eläimet ovat lähemmä sydäntä!

Luru kirjoitti...

Onpa kivan näköinen ja kuuloinen kirja! Loistava idea ja jutustasi päätellen myös mallikas toteutus.

Teresita kirjoitti...

Ehdottoman ihana kirja tosiaan! Tuo viimeisen sivun kuva on häirinnyt minua jo pari päivää.. se pieni vaaleanpunainen kieli ja jyrsijän hampaat (mahtaako olla orava?) laudanraosta nähtynä on juuri sellainen kuva, jonka toivoisin itsekin ottavani ;)