perjantai 16. syyskuuta 2011

The Historian

Elizabeth Kostova

(äänikirja, lukijat: Joanne Whalley, Martin Jarvis, Dennis Boutsikaris & muita, pituus 11 tuntia ja 30 minuuttia, julkaisija Hachette Audio UK 2006)

Olisin niin mielelläni pitänyt tästä. Mutta...

Luin Kostovan The Swan Thieves viime talvena ja se oli ihana lukukokemus. Kostovalla on mahtava tapa kirjoittaa tarinaa toisen sisään ja kuitenkin pitää se hallussa siten, ettei lukija tipu kärryiltä. Myös Historian on siinä mielessä samaa luokkaa. Tarinan kertojana toimii 16-vuotias tyttö, jonka nimeä ei missään vaiheessa kerrota. Tyttö on löytänyt isänsä säilytyksestä vanhoja kirjeitä ja kirjan, jossa kerrotaan vanhasta pahuudesta. Tytön isä Paul alkaa kertoa tarinaa omasta professoristaan, joka katosi mystisesti etsiessään tätä pahuutta. Pahuus henkilöityy Vlad Draculaan ja professori Rossi on vakuuttunut, ettei Dracula ole kuollut, vaan elää edelleen satojen vuosien jälkeenkin ja uhkaa ihmisiä.

Tarinaa kerrotaan kolmessa ajassa: tytön tarina tapahtuu 70-luvulla, isän 50-luvulla ja professorin tarina 30-luvulla. Kertomuksen osat linkittyvät toisiinsa muisteluiden ja kirjeiden kautta monen monta kertaa. Huomasin myös, että jokaiselle ajanjaksolle sisältyy vähintäänkin orastava romanssi.

Tämä olisi ollut varmaan perinteisenä kirjana paljon parempi. Äänikirjana The Historian osoittautui hieman yliampuvaksi. Hyvää oli oikeastaan se, että jokaisella hahmolla oli oma äänensä. Tarinassa on paljon minä-kertojia, joten olisi ollut omituista kuunnella tytön ääntä vanhahkon miesprofessorin äänenä. Huonoa oli se, että äänikirjaan oli ympätty musiikkia. Mitään muita lisä-ääniä ei ollut, joten ei tätä ehkä aivan kuunnelmaksi voi kutsua, mutta melkein. Säikähdin, kun pahaenteinen musiikki alkoi soida ensimmäisen kerran. En niinkään siksi, että tarina olisi ollut siinä vaiheessa jännittävä, vaan siksi, etten ollut varautunut musiikilliseen äänikirjaan. Myös lukujen vaihdot oli ilmaistu musiikilla. Siitä tuli väkisin mieleen lapsuudenaikaiset Disneyn äänikirjat. "Tämän äänen kuullessasi, käännä sivua.."

Seikkailua käydään ympäri Eurooppaa ja useimmat henkilöt eivät syntyperältään englanninkielisiä. Niinpä myös äänikirjan hahmot puhuva murtaen englantia. Myöskään tämä ei oikein pidemmän päälle ollut mieleeni. Ymmärrän kyllä englantia ihan hyvin, mutta välillä oli vaikeuksia saada selvää, mitä henkilöt sanoivat. Enkä voi auttaa asiaa, että minusta tuntui omituiselle kun itse Draculankin alkoi puhua. Jotenkin se ei vain uponnut.

En osaa oikein kirjoittaa tästä mitään järkevää. Ajatukset ovat vähän jumissa. Huomasin sen jo tuon Adoptiomatkan kohdalla, etten osannut kirjoittaa siitä mitään sellaista hienoa ja kaunista, mitä kirja olisi oikeasti ansainnut. Ei Historiankaan ollut huono, toteutus ei vain kohdallani toiminut. Jatkan silti kokeiluja äänikirjoilla.. Pitää vaan miettiä tarkkaan mitä seuraavaksi valitsee.

Lumihiutaleet: * * *

7 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Oli mielenkiintoista lukea arvostelusi äänikirjasta! En koskaan ole oikeastaan kuunnellut kokonaista äänikirjaa, koskaan ei ole kärsivällisyys oikein riittänyt: D Mukavaa viikonloppua!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Äänikirjat ovat aika monitahoinen juttu, huomasin sen omaa äänikirjapostausta tehdessäni noin viikko sitten. Itselleni äänikirjana toimivat parhaiten kertomuskokoelmat, kuten Stephen Fryn kirjat hänen itsensä lukemana.

Mutta sitten Historiantutkijaan... Luin kirjan syksyllä 2009 suomennettuna ja pidin siitä. Paikoin kirja oli epäuskottava (no, mikäpä vampyyritarina ei olisi ;)), mutta Kostovan teksti piti otteessaan ja romaani oli ihanalla tavalla vanhanaikainen ja kirjallinen tarina, kiehtovakin. Voin hyvin kuvitella, ettei se toimi samalla tavalla äänikirjana.

Booksy kirjoitti...

Kiitos hienosta jutusta! Minäkin säikähtäisin jos kirja alkaisi yhtäkkiä soida.... ja siinä todella on eroa miten hyvin tai huonosti kirjat toimivat äänikirjoina :-)

Erja kirjoitti...

Minulta tämä jäi lukematta. Olin sen kyllä innoissani varannut ja halusin lukea, mutta sitten työkaverit kertoivat kuinka pettyneitä olivat olleet...
Tuo kolmen kertojan käyttö ja musiikki äänikirjassa kuullostaa minusta hyvältä idealta, harmi ettei se toiminut!

Ahmu kirjoitti...

Minunkin äänikirjakokeiluni ovat edenneet vaihtelevasti. Sinuhe Egyptiläisen kohdalla kylästyin lukijan mukavaan mutta äärimmäisen hidastempoiseen kulkuun, joka sai minut vain uneliaaksi ja kärsimättömäksi. Ehkä normaalisti nopea lukutahtini vaikuttaa asiaan. Tai se, että harvemmin teen mitään sellaista (esim. käy lenkkeilemässä tms), minkä yhteydessä kuunteleminen kävisi luontevasti. Ajomatkatkin ovat yleensä sen verran lyhyitä, ettei kuuntelemiseen pääse oikein tarttumaan.

Tsemppiä muuten sen opinnäytteen kanssa. Gradua tehneenä voin jotenkin kyllä samaistua fiilikseen. Toivottavasti työ etenee mukavasti.

Karoliina @ Kirjava kammari kirjoitti...

Minä tilasin tämän vähän aikaa sitten AdLibriksen alesta. Saa nähdä, milloin ehdin lukea, mutta olen kuullut kirjasta kehuja (muualta), joten toivottavasti oli hyvä ostos. :)

Minä kuuntelen nyt Kate Mortonin The Forgotten Gardenia, ja siinä tulee pieni, toistuva musiikkipätkä aina luvun vaihtuessa. Pidin sitä aluksi jotenkin hassuna, ylidramaattisena temppuna (musiikki on suht mahtipontista), mutta äkkiä siihen tottui. En ole ainakaan vielä äänikirjoissa törmännyt radiokuunnelmista tuttuihin ääniefekteihin muuten. Ehkä onneksi. :)

Teresita kirjoitti...

Kiitokset kommenteista! Mielenkiintoista kuulla minkälaisia kokemuksia muilla on äänikirjoista. Olen tässä miettinyt mitä seuraavaksi voisin kuunnella (työmatkat ovat edelleen yhtä tylsiä) ja joku tuollainen kertomuskokoelma, jonka Katjakin mainitsee voisi olla paikallaan. Kuuntelemiseni on kuitenkin välillä aika katkonaista. Tosin, eikai kukaan jaksa yli 10 tuntia putkeen kuunnellakaan??

Sinänsä Historian oli kyllä lupaava tarina, mutta ehkä mielikuvitukseni ei vain aivan yltänyt sinne vampyyritasolle. Jonnekin puoliväliin saakka kertomuksen uhkaavuus ja seikkailun ilmapiiri kasvoivat kyllä oikein hienosti. Ehkä se olikin ongelmana, että tarina oli sidottu kovin tiukasti Euroopan poliittiseen tilanteeseen 50-luvulla ja sitten yhtäkkiä tulikin Dracula. Kohdallani eivät oikein ennenkään ole toimineet todellisen ja kuvitellun maailman sekoitukset.