lauantai 6. elokuuta 2011

Ydinvoima Fukushiman jälkeen

Risto Isomäki

(Into-pamfletti 2011)

"Tämä voi tulla monille yllätyksenä, mutta tärkein tapa, jolla ihmiset nykyään altistuvat radioaktiiviselle säteilylle voi olla... no niin: tupakointi."

Ja kyllä. Asia tuli minulle yllätyksenä. En itse tupakoi, joten en ole koskaan pahemmin pohtinut mikä siinä olisi kaikken vaarallisinta. Enkä ole myöskään perehtynyt keuhkosyöpien määrän kasvuun 1900-luvulla. Jo siitäkin syystä tämä pamfletti oli äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. 

Isomäki aloittaa pienellä kertauksella ja yhteenvedolla siitä, mitä Fukushimassa tapahtui tämän vuoden alkupuolella Japanin maanjäristyksen ja sen aiheuttaman tsunamin seurauksena. Hän pohtii pamfletissaan myös sitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos tsunami olisi ollut suurempi tai kyseessä olisi ollut ns. neljännen sukupolven reaktori. Tupakan sisältämän poloniumin haittojen pohdinnalle on myös omistettu oma lukunsa, kuin myös ydinpolttoaineen käytölle ydinasemateriaalina. Loppupuolella hän esittää suosituksia siitä, millaisia päätöksiä ydinvoiman suhteen tulevaisuudessa pitäisi tehdä.

Pamfletissa on siis paljon asiaa, joka tällaiselle tavalliselle tallaajalle on pääosin tuntematonta. Tai en minä tiedä kuinka moni rivikansalainen osaa kertoa millainen radioaktiivinen säteily on vaarallisinta ihmisille tai miten ydinpommit käytännössä toimivat. Minun käsitykseni perustuvat joihinkin aikaa sitten käytyihin fysiikan opintoihin ja niihin paljon väärää tietoa levittäviin amerikkalaisiin toimintasarjoihin ja -elokuviin. Ja jonkin verran tietysti julkisuudessa olleeseen keskusteluun ydinvoiman vaarallisuudesta. 

Pamfletissaan Isomäki on erityisen huolissaan juuri siitä, että oikeanlaista ja aitoa keskustelua ydinvoimasta ja sen vaikutuksista ei käydä kai sen varjolla, ettei haluta lietsoa turhaa paniikkia. Ja osittain myös siksi, että asioista ei ole oikeanlaista tietoa. Henkilökohtaisesti minulla ei ole kovin tarkkaa mielipidettä ydinvoiman käytöstä, mutta pamfletti sai kyllä miettimään monia asioita toisella tavalla ja tietysti toi esiin huomattavan suuren määrän sellaisia teemoja, joita en ole edes osannut pohtia.

Se, että toisen maailmansodan jälkeen on keuhkosyöpien määrä kasvanut ja tupakoissa on alettu käyttää filtteireitä poistamaan pahimmat karsinogeenit ja PAH-yhdisteet, on mielenkiintoinen yhtälö. Mistä syöpien määrän kasvaminen sitten johtuu? Isomäki arvelee (yksinkertaistettuna) , että uraanipitoiset fosforilannoitteet kerryttävät tupakkaan poloniumia, joka palaessaan saa aikaan keuhkoissa alfa-hiukkasia, jotka ovat ihmiselle erityisen vaarallisia. (Tämä ajatusketju kannattaa lukea suoraan pamfletista, saatan lainata sitä väärin..).  Tietysti myös muissa kasveissa on radioaktiivisuutta lannoitteiden takia, mutta tupakassa vaaran aiheuttaa se, että se poltetaan ja savu hengitetään. Tämä mahdollistaa radioaktiivisten aineiden joutumisen keuhkoihin. Isomäki ei ole ajatuksen kanssa yksin, asiasta löytyy myös 60-luvulla tehty tutkimus. Tupakkateollisuus tietää, että tupakka sisältää poloniumia ja pystyisi myös kohtuullisin keinoin poistamaan sen lopputuotteesta. Silti näin ei tehdä. En voi muuta kuin yhtyä Isomäen ehdotukseen, että Suomessa/EU:ssa/kaikkialla pitäisi kieltää poloniumia sisältävän tupakan myynti. Ja uraanipitoisten lannoitteiden käyttö. Ja katsoa sitten, mitä syöpäluvuille tapahtuu.

Terveella järjellä ajateltuna ei ole mitään mieltä kylvää radioaktiivisia aineita luontoon, olkoot ne kyseisessä muodossa kuinka "harmittomia" hyvänsä. 

Mitä tulee Isomäen esittämään kritiikkiin Stukia kohtaan, minua kiinnostaa ennen kaikkea se, miksei asiasta voida todella käydä ihan aitoa keskustelua? Jos joku esittää väitteitä ja ne kumotaan vain sillä, ettei niihin vastata tai niitä vähätellään, se kuulostaa kovin lyhytnäköiseltä ratkaisulta ja ehkä jopa piiloutumiselta virkamiesaseman taakse. En ole lainkaan perehtynyt onko tällaista keskustelua käyty missään mediassa tai mitkä ovat olleet lopputulokset, mutta se osoittaa myös sen, ettei sitä ainakaan kovin paljoa ja kovin julkisesti ole käyty. 

Pamfletissaan Isomäki kiteyttää tärkeän asian hienosti: "... asiaan liittyvän disinformaation levittäminen on joka tapauksessa saattanut olla vielä paljon vaarallisempaa. Virheelliset tiedot, puolitotuudet ja valheet kostautuvat toisinaan yllättäviä reittejä pitkin. Muun muassa tästä syystä riippumaton, kriittinen tiedonvälitys on niin tärkeä asia." Mielestäni tämä on juuri huolestuttavinta ihan kaikessa; toistetaan vääriä tietoa tai ns. näppituntuma-tietoja oikeina ja todellisina asioina. Kun jokin asia toistetaan eri tiedotusvälineissä tarpeeksi monta kertaa, siihen alkaa olla helppo uskoa ja musta-tuntuu-tiedosta tuleekin fakta, jolla ei ole mitään pohjaa. Tämän vuoksi vastuullisessa ja päätöksiä tekevässä asemassa olevien pitäisi olla todella tarkkoina mille pohjalle päätelmänsä rakentavat.

Pamfletti on periaatteessa nopeasti luettu, mutta toisaalta asioiden sulattelu vaatii hieman aikaan. Lukuja ja fysiikan perusteita ei pidä säikähtää, Isomäki kirjoittaa niistä sopivan kansantajuisesti. Vaikkei juuri mitään koulun fysiikasta muistaisikaan, voi pamfletin lukea täysin ymmärrettävästi. Isomäen mielipiteet luonnollisesti perustuvat lukuihin ja laskelmiin eivätkä vain periaatteeseen ydinvoiman vastustamisesta. Tämä ei siis ole mitään provokatiivista huuhaata, vaan looginen esitys ydinvoiman käytön uhkakuvista. Siitä syystä toivon, että suomalaiset päättäjät perehtyvät Isomäen kirjoitukseen, vaikka suhtautuisivat ydinvoimaan kuinka myönteisesti hyvänsä.

Ja tähän tulisi kyllä kaikkien muidenkin suomalaisten tutustua ainakin jollain tasolla. Vaikkei kaikkia Isomäen ajatuksia täysin allekirjoittaisikaan, sisältää pamfletti monia ajattelemisen arvoisia pohdintoja ja väitteitä suomalaisen ja koko maailmaan koskevan ydinvoiman käytön tulevaisuudesta. Pamfletin hienous on siinä, että siitä on aistittavissa aito huoli; ei pelkästään ydinvoiman vaikutuksista, vaan myös siitä kuinka vaikeista asioista ja päätöksistä käytävä julkinen keskustelu tuntuu puuttuvan tällä hetkellä kokonaan.

Ehdottoman mielenkiintoinen ja pysäyttävä pamfletti.


Lumihiutaleet: * * * *

3 kommenttia:

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Monellakin tavalla hyvä nosto tänne kirjablogistaniaan :-). Tietokirjat kiinnostavat aina, Into-pamfletit on oikealla asialla, ydinvoima mietityttää ja on erityisen tärkeää kysyä, MIKSI kaikesta ei puhuta.

Kiitos tästä! :-)

Jokke kirjoitti...

Luen tätä kirjaa, tai oikeastaan olen jo lukenut. Hyvä arvio.

christian lankinen kirjoitti...

Hei. Onko textisi mahdollista kopioida omaan blogiini? foodforthegodsfinland.blogspot.fi ?