maanantai 22. elokuuta 2011

Korppien kestit

George R.R. Martin

Tulen ja jään laulu osa 4

(suomentanut Satu Hlinovsky, alkuperäisteos A Feast for Crows, kustantaja Kirjava 2007)

"Rummut takoivat taistelutahtiin, kun Rautavoitto pyyhälsi eteenpäin keulapuskuri vihreitä aaltoja halkoen. Pienempi laiva edessä kääntyi airot merta suomien. Viireissä liehuivat ruusut; perässä ja keulassa valkoinen ruusu valkoisella vaakunakilvellä, mastossa kultainen ruusu ruohonvihreällä pohjalla. Rautavoitto raapaisi sen kylkeä niin rajusti, että puolet entrausväestä kaatui. Airot katkeilivat ja pirstoutoivat, suloista musiikkia kapteenin korville."

No niin. Nyt se on vihdoin luettu. Säästelin tätä opusta, jottei neljännen ja viidennen osan väliin tulisi kovin monen vuoden väliä. Kuten tuli kolmannen ja neljännen väliin. Koska A Dance with the Dragons on ilmestynyt kesällä, uskoisin suomennoksenkin tulevan ennen kuin seuraavat viisi vuotta on kulunut. Osallistun muuten Korppien kesteillä Satun luettujen 500 + haasteeseen. Tiiliskivellä oli pituutta 690 sivua.

Tulen ja jään laulu on ilmiselvästi saanut lisää lukijoita Canal +:lla esitettävän Game of Thrones-sarjan vuoksi (joka siis on tehty saagan ensimmäisen kirjan, Valtaistuinpelin pohjalta, jos joku ei sitä vielä tiennyt). Kyseistä sarjaa en ole nähnyt, mutta mahdollisesti siihen tutustun, kunhan sen joskus DVD:n muodossa pystyn hankkimaan. Luin tuon Valtaistuinpelin joskus seitsemän vuotta sitten ja muut osat aika pian sitä mukaa kun ovat ilmestyneet. Eli muisti alkaa jo vähän heiketä, mitä missäkin osassa tapahtui ja voin kertoa, ettei tämä ole semmoinen saaga (ainakaan minulle), että "voihan sen aina lukea uudestaan".

Kuten kaikissa saagan kirjoissa, tarinaa seurataan monen henkilön kautta, joten yhtä tiettyä päähenkilöä ei kirjassa ole, vaikka ehkä joidenkin kohtalot osoittautuvat tärkeämmiksi kuin toisten. Korppien kesteissä ei seurata kuin puolta hahmoista, toinen puoli tulee esille tässä uudessa Lohikäärmetanssissa tai mikä kirjan nimi suomeksi mahtaakaan olla. Tällaisessa kirjoitustavassa oli sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvää oli se, että Martinin koko ajan suuremmaksi paisuvassa hahmojen meressä pystyttiin nyt muutamia seuraamaan niin, että lukija vielä muisti mitä edellisessä henkilöstä kertovassa luvussa oli tapahtunut. Huonoa tässä oli se, että tuntui, ettei tarina mene lainkaan eteenpäin. Mitään ratkaisevaa ei kirjailija oikeastaan ole voinut tähän teokseen kirjoittaa, jottei lukija arvaisi seuraavassa kirjassa tapahtuvia asioita, koska ne kertovat näistä samoista hetkistä. Toisin sanoen, tämän kirjan henkilöt eivät voineet oikeastaan olla sidoksissa uuden kirjan henkilöihin. 

Yleensäkin, jos nyt ajatellaan, että joku kirjoittaa 690 sivua, niin eikö voisi olettaa, että kirjassa tapahtuu jotain pääjuonen kannalta oleellista? Korppien kestien kohdalla lukijalle tuli olo, että Martinilla on karannut hahmojen määrä jo hallinnasta, sillä näidenkin liikuttelu pelilaudalla muutaman askeleen verran vaatii lähes 700 sivua, joten ei ole ihme, jos saaga vain paisuu paisumistaan. Kerronta oli tietysti mahtavaa ja taattua Martinia, mutten kovasti nauttinut niistä lukuisista suku- ja taisteluselvityksistä, joita tässä kirjassa lueteltiin. Lukijalle, jolla on äärettömän huono nimimuisti, kerronta oli vähintäänkin haasteellista. Osa selvityksistä oli toki merkittäviä juonen kannalta, osa kuitenkin vain tunnelman luontia ja hahmojen taustoittamista. Se on selvää, että Martin luo saagaa, jollaiselle ei oikein taida löytyä kilpailijaa ja joka varmasti jää genren suurimpien joukkoon pitkäksi aikaa.

En vain ole niin varma, onko tämä lukijan kannalta hirmuisen houkuttelevaa, että kirjojen ilmestymisväli venyy viiteen vuoteen ja vielä kaksi kirjaa (ainakin) pitäisi ilmestyä. Tai se, että kukin kirja on pitkä kuin nälkävuosi, mutta tuntuu, ettei siinä päästä eteenpäin (päätöntä ratsastelua paikasta toiseen). Tietysti, kaikkien aikojen saagaahan tässä rakennetaan, eikä mietitä minun lukumieltymyksiäni. Sitä paitsi tänne asti luettuna on pakko saada tietää miten tarina päättyy, joten kirjailija voi tehdä ihan mitä vaan, eikä varmaan menetä ainoatakaan lukijaa. Sama ongelma oli mielestäni Harry Pottereissa, joissa muistaakseni viides kirja oli lähestulkoon tarpeeton pääjuonen kannalta, mutta oleellinen rahastus- ja mahtipontisuuden kasvatuskeino. Joku saattaa tosin olla eri mieltä, eikä varmaan ole väärässä...

Korppien kestien juonesta en tietysti kerro mitään, sillä ne jotka eivät ole saagaa aloittaneetkaan, eivät tajua mistä kirjoitan ja ne, jotka sitä parhaillaan kahlaavat läpi tuskin haluavat, että spoilaan tapahtumia. Yleisesti ottaen juonittelu ja raakuudet jatkuivat tässä kirjassa kuten edellisissäkin sillä erotuksella, että mielestäni kierroksia oli hieman synkennetty entisestään. En tiedä johtuiko se siitä, että yksi seurattavasti hahmoista oli Cersei, jonka mieli tuntuu olevan kiero kuin korkkiruuvi ja vielä mahdottoman epäluuloinen. Valitettavasti tuli vähän sellainen tunne, että kun saagaa jatketaan pitkään ja vielä pidempään, joudutaan myös käyttämään entistä raaempia ja synkempiä tapahtumia, jotta ylitettäisiin edellisten aiheuttama vaikutus. 

Se on selvää, että olen tuhannen koukussa tähän saagaan ja on pakko saada tietää miten tarina päättyy. Kertoisin mielelläni myös lempihahmoni, mutta siinä tulee ongelmaksi se, että lukijat, jotka eivät vielä ole tätä lukeneet, arvaavat ketkä ovat selvinneet hengissä tänne asti.. Ja muistaakseni näiden hahmojen henki on jätetty hiuskarvaan varaan  jossain vaiheessa, joten en halua sitäkään spoilata. Sanottaakoon vain, että toinen on helposti arvattava ja toinen ei kahden ensimmäisen kirjan perusteella olisi ollut mitenkään todennäköinen suosikki-vaihtoehto.

Taistelu Rautavaltaistuimesta jatkukoon.

Lumihiutaleet: * * *

7 kommenttia:

Booksy kirjoitti...

*grin* tämä oli minulle vähiten tykätty kirja sarjasta, etenkin ensimmäisellä lukukerralla, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että moni lempparihahmoni oli katveessa. Ja seuraavassa osassa mennään minusta kyllä juonellisestikin näkyvämmin eteenpäin :-) Pidän peukkuja, että suomennos tulee pian!

Teresita kirjoitti...

Juu, suomennosta odotellessa :) Minun on aivan turha yrittää tätä englanniksi, koska nytkin jo ajatukset harhailivat noiden lukemattomien hahmojen keskellä. Osin kyllä uskon sen johtuvan siitä, että olin unohtanut edellisten kirjojen tapahtumat aika pahasti. Niinpä jonkun hahmon nimen mainitseminen ei juuri liikauttanut. Laiskuuttani en myöskään jaksanut penkoa kirjan sukuluetteloa.

Mette kirjoitti...

Minulle myös niin, että hankin kaikki osat englanniksi, kunnes tuli tämä viimeisin aukko - silloin myin koko sarjan pois ja luovutin. En aio lukea lohikäärmetanssia edes kirjastossa. Ei jaksa.

Satu kirjoitti...

Tähän saagaan täytyy kyllä tutustua. Taidan kuitenkin suosiolla odottaa niin kauan että kaikki osat alkavat suunnilleen olla olemassa... :)

Maria L. kirjoitti...

Aikanaan Battlestar Galactican remaken kanssa totesin, kieli pitkällä tv-sarjan viimeisen tuotantokauden jaksoja odottaessani, että eihän tällaisesta mitään tule. "En enää koskaan ala tällaiseen", vaan odotan kiltisti kunnes koko sarja on valmis, oli sitten kirjasarja tai tv-sarja, ja katson vasta sitten.

Samassa jamassa olen Martinin saagan kanssa kuin tekin ;)

Tosin kirjat ovat englanniksi hyllyssä, joten voisin ottaa uusintakierroksen. Mutta en jaksa.

Mitä tv-sarjaan tulee, olen saanut ilon sitä jo katsoa, ja onhan se, onhan se. En enää muista 1. kirjan tapahtumia kovin tarkasti, joten sarja menee minulla läpi muuten, mutta kaamea juonittelu ja väkivaltamättö ällöttää. Ei mahda mitään. Eikä itseasiassa edes harmita - mielelläni muutun ihmisenä sellaiseen suuntaan, että tuollaiset asiat eivät enää tunnu hyvältä.

Silti aion uusimman kirjan lukea, heti kun sen saa pokkarina, kovakantisesta on turha maksaa ;)

Niin ja toinenkin "megasaaga" on tulossa päätökseensä, eli edesmenneen Robert Jordanin Wheel of Time -sarja, jonka viimeinen osa ilmestynee ensi keväänä. Viimeinen osa venyi ja venyi, lopulta kävi niin että se jaettiin kolmeen osaan. Kaksi on jo ilmestynyt, The Gathering Storm (osa 12.) ja Towers of Midnight (osa 13.).

Semmoista se näiden kanssa ;)

♥ Hannele kirjoitti...

eihän loppua saa paljastaa...

Lempeästi hullu kirjoitti...

Olen lukenut saagan putkeen HBO'n sarjan innoittamana. Nyt on menossa tähän mennessä viimeinen opus Dance of Dragons. Näin putkeen luettuna sarja toimii, mutta voin vain kuvitella miten hankalaa kirjasarjaa on seurata, jos on lukenut kirjoja sitä mukaa, kun niitä on ilmestynyt. Henkilömäärä on niin huikea, että sekaisinhan tässä väistämättä menee, vaikka henkilöluettelot olisivat tuoreessa muistissakin.

Olen samaa mieltä Booksyn kanssa. Lohikäärmetanssissa mennään juonellisesti eteenpäin. Korppien kesteissä oli hiukan junnaamisen makua ja omat lempihahmot puuttuivat.