keskiviikko 3. elokuuta 2011

Huimaavat korot

Mirja Tervo

(kustantaja Atena 2011)

"Korkokenkäkulttuurin emämaat, Italia ja Ranska ovat hyvin sukupuolirooli-sidonnaisia maita. Näissä maissa naisen rooli on perinteisesti ollut pitää perhettä kasassa, laittaa ruokaa, kasvattaa lapset ja pukeutua viehättämään silmää. Korkokengät eivät tule maista, joissa roolit ovat ylösalaisin tai jossa jähmettyneitä rooleja ei ole. Korkokengät eivät ehdottomasti tule Hyperboreasta, jossa miehet ja naiset metsästivät yhdessä ravintoa."

Parisen vuotta sitten ilmestynyt Mirja Tervon kirja Huimaavat korot on viime aikoinakin ollut esillä kirjablogeissa. Johtunee osittain siitä, että kirja on ilmestynyt tämän vuoden puolella pokkarina Atena ja Schildsin yhteisessä atschi! -pokkarisarjassa. Minulla oli tämä joskus kirjastosta lainassakin, mutten saanut sitä silloin luettua. Jotenkin pokkariin oli helpompi tarttua. Todella omituista.

Huimaavat korot kertoo vuodesta, jolloin Mirja Tervo työskenteli myyjänä newyorkilaisessa kenkäsalogissa. Tervo on koulutukseltaan etnologi. Kirja oli monella tapaa mielenkiintoinen ja ahmittava luettava. Itse en oikeastaan korkokengistä välitä, koska koipeni eivät kestä niillä kävelyä. Esineenä korkokengät ovat kuitenkin kauniita ja niihin liittyvät käsitykset ja asenteet erityisen mielenkiintoisia. Senpä vuoksi Huimaavat korot tulikin todella ahmittua hetkessä. Koska en juuri korkokengistä perusta, en myöskään tiedä niistä paljon mitään, joten uusia asioita ja ihmetyksen aiheita kirjassa riitti.

Huimaavat korot ei ole pelkkä kertomus vuodesta korkokenkämyyjänä, vaan ennen kaikkea korkokenkien syvintä olemusta pohtiva teos, jossa on paljon mielenkiintoisia johtopäätöksiä ja sitäkin mielenkiitoisempia kysymyksiä. Kirja herättää tällaisen tavislukijan pohtimaan muun muassa sitä, miksi mistään jalkoja satuttavista kengistä pitäisi maksaa omaisuuksia? Ja harmittelemaan sitä, etten ole ollut niin fiksu että olisin alkanut tehdä tolkuttoman kalliita, hankalasti käytettäviä korkokenkiä, joissa on jotain niinkin erikoista ja myyvää kuin punainen pohja. Niin ja eksoottinen, vaikeasti lausuttava nimi. 

Kirjan luettuani tunnen olevani hieman blaah, koska en omista yksiäkään merkkikorkokenkiä. Edes semikalliita.

Lumihiutaleet: * * * +

7 kommenttia:

Luru kirjoitti...

Tämä olisi kiva lukea! Minäkään en ole korkkarifriikki, mutta voin kuvitella, että niistä löytyy vaikka mitä sosiologisia ulottuvuuksia. Tykkään myös kirjan kannesta.

Jenni kirjoitti...

Kiitos hauskasta arviosta! Hihittelin tuolle lopulle kovasti. Minäkään en ymmärrä, miksi pitäisi maksaa epämukavista jalkineista kauheasti, ja, yllätys, ei minullakaan sellaisia ole. On mulla parit mielestäni semikalliit kengät (eikä edes semikäytetyt...) mutta sitten kun olen joskus kuunnellut tosiharrastajien juttuja, olen huomannut, että kenkäni ovatkin naurettavan halvat ja muutenkin naurettavat.

Kuluttamisen sosiologiset ulottuvuudet kyllä kiinnostavat aina, joten tätä oli kiinnostavaa lukea.

Maria L. kirjoitti...

Kiitos taas kaikista lukuvinkeistä! En muista milloin viimeksi olen kommentoinut, mutta artikkeleitasi olen kyllä lukenut - ja tykännyt.

Mitä tämän postauksen aiheeseen tulee, korkokengät ovat olleet ja ovat edelleen mysteeri myös minulle, joten kiitos hyvästä lukuvinkistä! ;)

Vinkkaan sinulle L.M. Montgomeryn Sinistä linnaa, joka karikatyyrien ja runsaan ironia siivittämänä kuvaa erään nuoren naisen matkaa itsenäisyyteen. Ensi sivuilla meinasin lopettaa lukemisen (koska olin niin ärtynyt päähenkilöön), mutta sitten oli ihan pakko jatkaa koska halusin tietää kuinka käy, ja koin että odotus palkittiin.

Hyvää loppukesää!

Teresita kirjoitti...

Kyllä tämän kirjan ansiot olivat ehdottomasti mielenkiintoisessa tavassa tarkastella korkokenkämaailmaa hieman ihaillen, samalla ihmetellen ja mukvan ironisella tavalla tulkiten.

Luin juuri tänään, että YSL ja Louboutin (vaimikäsensytoli) ovat olleet oikeudessa asti siitä, että kenellä on tavaramerkki punaiseen väriin kengänpohjassa. Tai voiko sitä yleensä olla. Hohhoijaa..

Kiitos Maria vinkistä! Löysin Sinisen linnan viime kesänä Ahmun avustuksella ja pidin siitä kovasti! Täytyisi oikeastaan lukea se uudelleen piakkoin, mutta nyt se on lainassa isoäidilläni ;)

Maria L. kirjoitti...

Kerro sitten jos ja kun saat selville kenellä on tavaramerkki punaiseen väriin kengänpohjassa ;) Minuakin kiinnostaa! ;)

Kirjoititko Sinisestä linnasta tänne? Kävin pikaisesti katsomassa arkistoasi, mutta en löytänyt kirjasta mainintaa. Kyselen siksi, koska minulla on mielikuva siitä, että olisin lukenut kirjasta jostakin, mutta mistä, sitä en muista.

Mette kirjoitti...

Korkokengistä suosittelen myös Riikka Forströmin kirjaa "Kauanis turhuus", jossa kerrotaan miesten punaisista korkokengistä 1700-luvun Ranskassa. On kiinnostavaa miettiä, miksi koristeellinen kukkoilu on poistunut miesten muodista ja siirtynyt naisille.

Teresita kirjoitti...

Maria: Jep, linkki on tässä. Se olikin jo EDELLISENÄ kesänä eli 2009. Aika menee ilmeisen nopeasti, eli olen ihan sekaisin.. Se löytyy elokuun 2009 kirjoituksista. Tai: http://teresitan.blogspot.com/2009/08/sininen-linna.html
Sinisestä linnasta on kirjoittanut myöskin ainakin Ahmu Vinttikamarista, koska häneltä vinkin sainkin ;)

Niin ja New Yorkin oikeus oli sitä mieltä, että Louboutinilla on yksinoikeus siihen tiettyyn punaiseen kengänpohjaan. YSL joutuu maksamaan korvauksia, kun oli suunnitellut jonkun malliston sen perusteella. Asiasta oli brittien jourupalstalla juttua : http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2022442/Judge-sides-Christian-Louboutin-despite-YSLs-claims-designer-able-monopolise-colour.html

Mette: tuota koristautumistakin Tervo pohdiskeli kirjassaan. Pitääkin tutustua myös tuohon Kaunis turhuus -teokseen, koska aihepiiri on hauskalla tapaa mielenkiintoinen ;)