keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Song of the Silk Road

Mingmei Yip

(kustantaja Kensington Books 2011 )

"My next stop would have to be visiting the monk, which I'd been dreading for a long time - especially the "hanging-upside-down-lotus". Although I'd lost my virginity at seventeen to a neighbor nerd just to be rebellious and allowed few men to share my bed in twenty-nine-year existence - for love (a need), sexual pleasure (a bonus), filling up my loneliness (a desperation), and asserting my female power (a challenge), I'd never considered myself loose."

Joskus tulee tehtyä se virhe, että luottaa kirjan ulkoasuun ja takakannen tekstiin. Ja sitten pettyy pahasti. Takakannessa kerrotaan, että New Yorkissa asuva 29-vuotias wannabe-kirjailija Lily Lin, saa kutsun saapua kuulemaan elossa olevan tätinsä perinnöstä. Täti lupaa Lilylle 3 miljoonaa dollaria, jos hän suorittaa joukon tehtäviä muinaisen Silkkitien maisemissa. Lily ei edes tiennyt, että hänellä on täti. Matkaa varten hän saa 50 000 dollaria. Lily jättää "poikaystävänsä", naimisissa olevan Chrisin, New Yorkiin ikävöimään ja lähtee elämänsä seikkailuun. Kiinassa hän tapaa piakkoin yhdeksän vuotta nuoremman Alexin, jonka kanssa hänen polkunsa kohtaa matkan aikana useammankin kerran. Alex haluaisi matkustaa Lilyn mukana, mutta Lily ei halua kertoa matkansa syytä vaikka Alex lopulta tunnustaa rakastuneensa häneen. Lily aloittaa henkisen soutamis-huopaamisvaiheen itsensä ja Alexin ikäeron takia, muuttaa syrjäiseen kylään johonkin Silkkitien varrelle ja aloittaa suorittaa tätinsä määräämiä tehtäviä.

Ennen pitkää Lily saa kerättyä harvinaisen kasvin kaukaisen vuoren laelta, varastettua muistoesineitä unohdetusta luostarista ja siinä sivussa vieteltyä munkin, joka näitä muistoesineitä vartioi. Tehtävät muuttuvat koko ajan omituisemmiksi vaikkei niitä loppujen lopuksi niin montaa olekaan, mitä olisi voinut kirjan takakansitekstin perusteella luulla. Kun tehtävät on suoritettu (loppujen lopuksi Alexin avustuksella), Lily matkaa tapaamaan tätinsä asianajajaa ja kuulemaan mistä oikein on kysymys.

Lupaavan alun ja monikäänteisen lopun välillä on pelkkää sekavaa ihmissuhdekuraa. Tai ei oikeastaan edes sitä. Tämä on niitä päähenkilö-lähtee-matkalle-löytääkseen-itsensä -kirjoja, eikä edes kovin hyvä sellainen. Kirja haluaa olla matka siihen kuinka Lily löytää itsensä naisena. Jep. Tooodella mielenkiintoista. Kai se onnistuu, koska kirjalla on onnellinen loppu. Anteeksi spoilaus.

Lilyn suurin ongelma on se, että hän on rakastunut kaikkiin tapaamiinsa miehiin ja kuvittelee, että miehen ja naisen välinen suhde on lähestulkoon vain seksuaalista valtapeliä. Aina kun joku uusi mieshahmo saapuu näyttämölle, on siinä "sellaisia" katseita, "sellaisia" ajatuksia ja seuraavana yönä "sellaisia" unia. Ja sitten loppujen lopuksi se suurin oivallus iskee myös Lily-parkaan: koska hänen isänsä hylkäsi hänet lapsena, hän yrittää löytää rakkauden ja hyväksynnän kaikista muista miehistä. Ja saa hirmuisia tunnontuskia 9 vuoden ikäerosta Alexin kanssa. Ja silti Alex vaikuttaa kirjassa kypsemmältä kuin Lily...

Entäpä Silkkitie? Ehkä kyseessä on vain kiinalaisten ymmärtämä nykypäivän Silkkitie, sillä minä luulin tarttuvani vähintäänkin eräänlaiseen nykyajan versioon Tuhannen ja yhden yön saduista, eikä tämä kyllä todellakaan ollut sitä. Kirjalla on haluttu ehkä hieman puuttua Kiinan historiallisten arvoesineiden ja antiikin kauppaan, korruptioon ja salakuljetukseen, mutta kovin ohuesti. Olisi ollut mielenkiintoista lukea siitä enemmän. Parhainta antia oli kiinalaisen arkipäiväisen taikauskon kuvaus; se miten kaikessa voi nähdä ennusmerkkejä tulevaisuuden varalle.

Yhdistelmä tätä kaikkea ei vain kohdallani toiminut ja tämä oli huonoin pitkiin aikoihin lukemani kirja. Kansi mainostaa, että kirjakerhot tulevat rakastamaan tätä kirjaa, eli joku lukija on todennäköisesti ollut kovastikin eri mieltä kanssani. Onneksi näitä mielipiteitä maailmaan mahtuu! Tälle annan siis yhden lumihiutaleen * . Ja tulen tässä piakkoin (ehkä) päivittämään hiutale-järjestelmää ;)

En lupaa parantaa tapojani blogin päivittämistahdin suhteen, mutta parhaani lupaan yrittää. Kevään opiskelurutistus vei näköjään mehut koko kesäkuuksi ja työt ovat pitäneet kiireisinä myös. Näitä perinteisiä lukemista haittaavia "sivutoimia" :) Onneksi pian alkaa kesäloma ja se on tänä vuonna täysimittainen ja ilmeisen sateinen, joten ehkäpä saan luettuakin jotain. Olen myöskin täysin tippunut kärryiltä mitä uusia kirjoja on ilmestynyt, enkä ole ehtinyt varmaan kuukauteen yhdessäkään kirjakaupassa vierailla. Eilen ostin ruokakaupasta (!) ohikulkiessani lupaavan kuuloisen murhamysteerin, Luotettava vaimo, josta toivottavasti piakkoin lisää ;)

Mutta nyt mansikkamaidolle!

Ei kommentteja: