sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Arkipäivän mitättömyys

Zoé Valdés

(suomentanut Anu Partanen, alkuperäisteos La Nada Cotidiana, kustantaja WSOY 1997)

"En halua pysähtyä, poljen lujempaa ja painelen suinpäin puistokadun poikki. En halua olla todistamassa todellisuutta, johon sukupolvemme on kasvatettu. On totta että kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa nähdään helvetisti nälkää, mutta muualla ei olekaan tehty vallankumousta. Kuinka paljon olemme saaneet kärsiä siitä, että "rakennamme parempaa maailmaa"? Missä se on kun sitä ei näe?"

Osana Satun luettujen minihaastetta sain vihdoin luettua osion 'Latinalainen Amerikka'. Yritin aluksi Paulo Coelhoa, mutten saanut inspiraatioa aloittaa kyseistä kirjaa. Joten marssin kirjastoon ja käytin sumeaa logiikkaa (toim. huom. tällä ei mitään tekemistä matematiikan kanssa) uuden kirjan valinnassa. Eksyin hyllyjen väliin ja löysin Havannassa syntyneen, pariisilaistuneen naiskirjailijan, Zoé Valdésin.

Kirjan päähenkilö on Patria, tyttö, joka syntyi Kuudan vallankumouksen vuonna 1959. Vallankumouksen lupaama parempi maailma on kuitenkin kaukana arkitodellisuudesta ja tavalliset jokapäiväiset askareet ovat haasteellisia ympäristössä, jossa ulkomaailman taloudellisten pakotteiden aiheuttama puute vaikeuttaa elämää kaikissa mahdollisissa asioissa. Patrian aikuistuessa, hän alkaa hävetä nimeään ja vaihtaa sen Yocondraksi. Hän menee naimisiin nuorena wannabe-filosofi-kirjailijan kanssa, jota hän myöhemmin kutsuu Petturiksi. 

Yocondra työskentelee kirjalisuuslehden päätoimittajana, mutta koska paperista on pulaa, lehteä ei oikeastaan koskaan julkaista. Mutta työpäivä on täytettävä, jo vallankumouksenkin nimissä. Taistellaakseen arkipäivän ankeutta ja tyhjyyttä vastaan, Yocondra etsii omaa kirjoitustyyliä, jolla purkaa ahdistusta järjestelmän aiheuttamasta elämän laadusta. Nykyisin, erottuaan Petturista hän silti tapaa tätä säännöllisesti viikoittain täyttääkseen makuuhuoneensa tyhjiötä ja kostaakseen Petturille tämän omaa avioliiton aikaista käytöstä. Kuvioissa liikkuu myös toinen makuuhuonemies, Nihilisti, johon Yocondra on enemmän ihastunut. Loppujen lopuksi miehet saapuvat Yocondran luo vahingossa samana iltana.

Kirjassa oli paljon takaumia, joista en yleensä pidä, koska ne tekevät lukemisesta katkonaista. Näin myös tässä tapauksessa. Yritän seurata päähenkilön ajatuksenjuoksua ja vähän väliä hän hyppää jonnekin aikaan ennen sitä ja tätä tapahtumaa. Erityisesti inhoan tapaa kirjoittaa takaumia siten, että "tehokeinona" käytetään kirjoitustyyliä, jossa kuvitellaan, että lukija jo tietää kaiken päähenkilön elämästä eli päähenkilö tavallaan juttelee vanhalle tutulle. Tässä oli myös sitä, eikä se edelleenkään toiminut kohdallani hyvin. Ehkä en vain jaksanut keskittyä kunnolla, mutta tuskastuin hieman tähän kertojaääneen.

Vaikkei kirja olekaan dokumentaarinen kuvaus Kuuban vallankumouksesta ja arkielämästä, oli silti mielenkiintoista lukea edes kuvitteellista versiota siitä. Tai enhän tarkalleen tiedä kuinka kuvitteellista. Säännöstellyn sähkön, ruoan, hyödykkeiden, polttoaineen ja sitä myötä säännöstellyn elämän kuvaus oli siis kirjan parhaimpia puolia. Kirjan kieli oli kaunista ja mukaansa tempaavaa ja helppolukuisena tasapainotti takaumiin perustuvaa kerrontaa. Kannattiko lukea? Sanoisin, että kyllä kannatti.

Eli haasteen toinen osa suoritettu hieman jälkijunassa, mutta kuitenkin. Ja kolmas osa odottaa myös hieman myöhässä... Mutta kyllä minä senkin suoritan :) Pakkohan sitä nyt on edes yksi haaste saada läpi.

Lumihiutaleet: * * *

Ei kommentteja: