keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Numeropeli

John Verdon

(suomentanut Marja Luoma, alkuperäisteos Think of a Number, kustantaja Gummerus 2011)

"Heidän kiertäessään ulkorakennuksen ympäri Gurney pani merkille, että teipein merkitty reitti leveni. Poliisivalokuvaaja otti kuvia korkearesoluutioisella digikameralla, ja rikospaikkatutkija odotti vuoroaan valkoisessa haalarissaan ja suojapäähineessään näytteidenottovälineet valmiina. Kuvaaja otti jokaisesta kohteesta vähintään kaksi kuvaa; toisessa kuvassa oli mittakaavan ilmaisin, toisessa ei. Hän kuvasi kohteet erilaisin polttovälein: laajakulmalla hän sai esiin kohteen aseman suhteessa muihin rikospaikalla näkyviin esineisiin, normaalia polttoväliä hän käytti ottaessaan kohteista yleiskuvia, ja makrolla hän sai yksityiskohdat esiin."

Pitkästä aikaa tartuin dekkariin. Numeropeli kuulosti sopivan jännittävälle ja mielenkiintoiselle. Lisäksi kyseessä on uusi kirjailija, jolta en ole aiemmin lukenut mitään. Tämä taisikin itse asiassa olla esikoiskirja, kun nyt tarkemmin ajattelen..

Päähenkilö on Dave Gurney, eläkkeelle jäänyt rikostutkija, joka on uransa aikana niittänyt mainetta olemalla mukana monien pahimpien sarjamurhaajien kiinniotossa. Gurney on muuttanut "maalle" vaimonsa kanssa eläkkeelle jäätyään ja saa yllättäen yhteydenoton vanhalta tuttavaltaan, joka on saanut merkillisen uhkauksen ja on todella säikähtänyt asiasta. Gurney lupaa perehtyä asiaan ja alkaa pikkuhiljaa jäädä yhä enemmän kiinni tapaukseen, mikä taas ei miellytä hänen vaimoaan kovin paljoa. Luonnollisesti ennen pitkää tapahtuu ensimmäinen murha ja Gurney pyydetään mukaan tutkimaan tapausta.

Ja sitten seuraa spoilausvaroitus.

Numeropeli kuulosti siltä, että kirjassa kikkaillaan numeroiden kanssa oikein kunnolla. No periaatteessa jämähdettiin kahteen numeroon ja olin siitä vähän pettynyt. Ennakko-odotuksena minulla oli sellainen mysteerien mysteeri, numeroista muodostuva palapeli. Huomasin tosin, että alkuperäinen englanninkielinen nimi kuvaa kirjaa paljon paremmin kuin suomenkielinen. Se ei luo aivan samanlaista "mysteeriodotusta". Kirjoitustyylissä häiritsi lisäksi monikin seikka. Muun muassa se, että miehistä käytettiin pääasiassa sukunimeä ja naisista etunimeä. En tiedä miksi kiinnitin moiseen asiaan huomiota, mutta se vain alkoi häiritä hieman.

Lisäksi kirjassa oli paljon juuri tapahtuneen toistoa, joka toi välillä mieleen amerikkalaiset televisio-ohjelmat, joissa katsojaa aliarvioidaan vähän väliä. Ehkä olen vain lukenut liikaa dekkareita tai seurannut rikossarjoja televisiosta, koska tämä kirja ei tuntunut kovin yllättävältä. Tässähän olivat ne kaikki perusdekkarin ominaisuudet: miespäähenkilö, jolla on ongelmia parisuhteessa ja/tai menneisyydessä; pakkomielteinen oidipaalinen sarjamurhaaja; hankalia poliiseita, joilla on valta- ja ego-ongelmia jne. jne.

Mutta. Sinänsä dekkarina Numeropeli on oikein viihdyttävä ja siihen jää sopivasti koukkuun. Jossain vaiheessa kirjaa huomaa sen, että jatko-osa on jo tulossa, koska etenkin Gurneyn ja tämän vaimon välille jää paljon selvittämättömiä asioita. Kirjan henkilögalleria on mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Ja onhan juonessakin pohdittavaa, sitä ei voi kieltää. Eli jos tykkää amerikkailaisista dekkareista, tämä on puhdas lajinsa edustaja. Lempihahmokseni muuten nousi Gurneyn kollega Jack Hardwick, joka jostain syystä toi mieleeni Gunvald Larssonin ironian tason :)

Lumihiutaleet: * * *

6 kommenttia:

Tessa kirjoitti...

En lukenut spoilausvaroituksen pelottamana arvosteluasi loppuun, mutta olen silmäilly tätä kirjaa kyllä jo monesti. Ehkä sitten, kun tulee kirjastossa vastaan...

Teresita kirjoitti...

Sanoisin, että juurikin näin. Tämä on niitä kirjoja, että voipi lukea, jos tulee kirjastossa vastaan. Ellei sitten ole ihna mahdoton dekkari-fani, jolloin tämä on kohtuullisen hyvä lisä omiin kokoelmiin..

Kuutar kirjoitti...

Tässä yksi dekkarien ystävä, johon tämä kirja upposi kuin veitsi voihin. Tosin kirjastosta minäkin tämän bongasin, harvemmin tulee näin uusia kirjoja ostettua. Okein hyvin otteessaan pitävä ja sopivan arvoituksellinen dekkari. Aion lukea mahdolliset tulevat osatkin. :)

Hannelen kirja-paratiisi kirjoitti...

olen huono lukeen dekkareita

Amalia kirjoitti...

Aivan kohtuullista tekstiä amerikkalaiseksi. Luen mielelläni seuraavankin.

Teresita kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista! Näistä päätellen jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa mysteeriä tältä kirjailijalta!