tiistai 15. maaliskuuta 2011

Luostarin varjot

C.J. Sansom

(suomentanut Katariina Kaila, alkuperäisteos Dissolution, kustantaja Otava 2011)

"Hengitykseni huurusi. Taivas oli sininen, ja ilma täysin tyyni ja kylmempi kuin olin ikinä kokenut. Lumi oli kevyttä pöllyävää pakkaslunta, sellaista jossa paholainen astelee."

C.J. Sansom avaa uuden dekkarisarjan teoksella Luostarin varjot, jossa päähenkilönä Henrik VIII:n Englannissa seikkailee lakimies Matthew Shardlake. Tai uuden ja uuden.. Tämä ensimmäinen osa on ilmestynyt englanniksi jo vuonna 2003 ja sarjaan on tullut neljä muutakin teosta sen jälkeen. Joka tapauksessa kirjan takakannessa mainostetaan, että Umberton Econ Ruusun nimi on saanut haastajan. Tähän en osaa ottaa kantaa, koska kyseistä teosta en ole lukenut; katsonut vain elokuvan joskus aikaa sitten. Luostarin varjoista on myös tulossa elokuva, jota tähdittää Kenneth Branagh. Kirjan luettuani voin todeta, että mielestäni näyttelijä sopii rooliin oikein hyvin.

Tarina alkaa Jane Seymourin kuoleman jälkeisestä ajasta, jolloin Englannissa valitsee reformaation henki ja Paaville uskollisia luostareita lakkautetaan kuninkaan käskynjakajan Cromwellin toimesta. Shardlake saa Cromwellilta tehtävän selvittää kuka murhasi kuninkaan edustajan Scarnsean luostarissa. Matkalle Shardlake ottaa mukaan nuoren lakimieslupauksen Mark Poerin, joka on Shardlakelle kuin oma poika. Luostarissa paljastuu jos jonkinlaista irstautta, ahneutta, ilkeyttä ja tietysti sekalaisia johtolankoja. Shardlake seuralaisineen joutuu vaaran paikkoihin monta kertaa ennen kuin syyllinen selviää.

Sen pohjalta mitä muistan Ruusu nimi -elokuvasta voin sanoa, että Luostarin varjot ei ehkä aivan kuitenkaan yllä sille tasolle missä Umberto Eco liikkuu. Toki C.J. Sansomillakin on kirjassaan samanlaista suljetun tilan ja fanaattisen pyhimysten palvonnan meininkiä, mutta ei läheskään samalla intensiteetillä mitä Ruusun nimessä. Luostarin varjot on enemmän dekkari siinä missä Ruusun nimi on murhamysteeri..

C.J. Sansomin luomat hahmot ovat johdonmukaisia ja uskottavia. Kirjaa oli siis helppo lukea. Myös ajankuvaus tekee teoksesta mielenkiintoisen, joskaan ei mitenkään erikoisen. Joitain pieniä yksityiskohtia kirjassa oli, jotka hieman häiritsivät, mutta ilman juonen spoilausta en oikein pääse niihin käsiksi, joten olkoon. Luostarin sairastuvan hoitaja veli Guy on sellainen hahmo, jonka arvelen esiintyvän myös tulevissa kirjoissa, mutta tämä on pelkkä arvaus. Shardlake joutuu tarinan edetessä myös pohtimaan yhä enemmän omaa suhdettaan Cromwellin raakaan vallankäyttöön ja uskon, että tähänkin asiaan tulee lisää näkökulmia tulevien kirjojen myötä.

Luen siis taatusti tuleviakin osia, vaikka arvasinkin kuninkaan edustajan murhaajan jo kirjan puolivälissä ;). Motiivi oli kuitenkin yllätys.

Lumihiutaleet: * * * *

10 kommenttia:

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Kuulostaa kiinnostavalta, mutta kuten sanoit, aika paljon on samaa kuin Ruusun nimessä. Sen kahteen kertaan lukeneena (tosin jo aikoja sitten) voin sanoa, että kirja on aivan eri luokkaa kuin siitä tehty elokuva. Tunnelma luostarin kirjastossa lyö laudalta Tuulen varjon kirjastonkin mennen tullen. Mutta silti tässä voisi olla kesälomalle mukavaa ajanvietettä?

Tessa kirjoitti...

Voi ei, minä taas meinasin kuolla tylsyyteen Ruusun nimeä lukiessa, joten en varmaan uskalla tarttua tähän... En tiedä mikä siinä niin tökki, alun sain kyllä luettua vauhdilla lentokentällä, mutta sitten kirja vaan juuttui hyllyyn eikä halunnut enää lähteä sujumaan. Tuulen varjoista kyllä tykkäsin :).

Cathy kirjoitti...

Himskatti, mulla on tää just kesken! Täytyy ehkä kohta taas jatkaa lukemista, vaikuttaa kyllä hyvältä.

Kuutar kirjoitti...

Tämä odottaa hyllyssä lukemistaan vielä. Ruusun nimeä, jota olen aloittanut joskus, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Toivottavasti tämä on kuitenkin hieman helpommin lähestyttävä kuin Ruusun nimi.

Kuutar kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Maria L. kirjoitti...

Kiitos tästä. Dekkarivinkkejä kaipaan säännöllisin väliajoin.

Ja kiitos kommentistasi liittyen Kvanttivarkaaseen, en ole saanut aikaiseksi vastata... Dekkarista tulikin mieleen, että Kvanttivaras todellakin yhdistelee scifiä ja dekkarigenreä vallan mielenkiintoisella tavalla!

Ahmu kirjoitti...

Tämä kiinnostaisi minuakin! Tosin Ruusun nimikin on vielä lukematta, joten ehkä yritän kahlata sen ensin läpi. Tämä minun klassikkovaltaukseni ei ole vielä ottanut oikein tulta alleen...

Teresita kirjoitti...

Näistä kommenteista voisin päätellä, että tämä todella on huomattavasti "kevyempää" tekoa kuin Ruusun nimi. Tämä oli ehdottomasti dekkari ennen kaikkea.

Yleensäkin suhtaudun varauksella näihin mainosvertauksiin, koska ei Ruusun nimessä ja tässä varmaan ole muuta samaa kuin murha luostarissa joskus renessanssin vuosina. Eikä edes samalla vuosisadalla saati samassa maassa... Kuten Kirsi kyseli, kyllä, Luostarin varjot on kesälomalle mukavaa ajanvietettä. Tuo kuvaa kirjaa oikein hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen juuri ahminut englanniksi Shardlake-sarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt viisi osaa. Kaikki PD. Jamesin teokset, Colin Dexterin Morset ynnä muut loistodekkarit lukeneena voin sanoa, että C.J. Sansomin sarja vetää täysin vertoja näille. Sansomilla on erinomainen kyky punoa juonia ja yllättää joka kerta uudelleen. Yhdessäkään kirjassa en arvannut syyllistä tai kaiken ytimenä olevaa mysteeriä. Sansom myös kirjoittaa 1500-luvun alun vaiheista tosi elävästi. Hienoa on myös se, etteivät kirjan henkilöt ole karikatyyrejä vaan hyvin todellisen tuntuisia ihmisiä, ajatusmaailmaltaan muuttuvia tyyppejä. Suosittelen Shardlake-sarjaa lämpimästi nerokkaasta juonenrakentelusta nauttiville (historiankin pitää varmaan jonkin verran kiinnostaa!) Kaikki viisi kirjaa ovat vähän erilaisia. Jännittävin ja ehkä paras on neljäs osa, Revelation.
Kirjat ovat: Dissolution (suomennetu Luostarin varjot), Dark Fire, Sovereign, Revelation ja Heartstone. Ensimmäinen osa on ohuin!

Teresita kirjoitti...

Kuulostaa siis mielenkiintoiselle sarjalle! Pitänee vähän seurailla, millaisella tahdilla näitä suomennetaan ja jos ei ala kuulua kotimaisella, niin pitänee tarttua englanninkieliseen!