keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Huipulta huipulle


- Elämänmuutos ja Everest

Carina Räihä

(kustantaja Tammi 2010)

"Samalla silti mietin olenko tekemässä jotain todella typerää, sillä muut ovat kääntyneet alas. Tuntevatko he sääennusteen paremmin? Olenko vaarantamassa terveyteni huipulle pääsyn vuoksi? Minulle on selvää, että mikään ei ole terveyteni menettämisen arvoista, joten en ota liian isoja riskejä. Toivon, että minulle tulee yhä mahdollisuus tehdä valintoja, jos tilanne näyttäisi liian vaaralliselte. Vuorilla tilanteet tulevat usein kuitenkin niin äkkiä, että päätöksentekoon ei jää aikaa tai mahdollisuutta enää siinä vaiheessa. Päätökset on tehtävä etukäteen, ja niistä on kannettava seuraukset."

Viime vuonna kaksi suomalaista naista saavutti Mount Everestin huipun. He olivat Carina Räihä ja Anne-Mari Hyryläinen. Kumpikin pääsi käsittääkseni pelkästään miehiä sisältäneelle Top 10-listalle suomalaisissa Everestin "huiputtajissa"; sen lisäksi Carina Räihä kantaa myös ensimmäisen suomalaisen naisen titteliä tässä kiipeilijöiden kuningattaruusluokassa. Huipulta huipulle kertoo nimensä mukaisesti kuinka Carina elämänmuutoksen tehtyään otti tavoitteekseen kiivetä maailman korkeimman vuoren huipulle.

Kirjassa Räihä kertoo työstään pankkimaailmassa ja niistä syistä, jotka saivat hänet tekemään päätöksen jättää niin sanottu turvattu toimeentulo ja siirtyä tekemään jotain täysin muuta. Lisäksi kirjassa seurataan vähän päiväkirjamaiseen tyyliin Carinan taivalta harjoitteluineen ja vastoinkäymisineenkin Mount Everestin huipulle. Kirja ei silti ole vain kuvaus yhden naisen unelman toteutumisesta, vaan myöskin kannustuskertomus kaikille niille, jotka jaksavat haaveilla saavuttavansa unelmansa jonain päivänä. Eikä kaikkien tietenkään tarvitse haaveilla Everestin valloituksesta...

Törmäsin hieman kyyniseen kommenttiin aikanaan, kun kirja tuli myyntiin. Kommentti piti sisällään jotain "rahastuksen makua"-tyyppistä mussutusta. Jotenkin kirja ilmeisesti sohaisi sitä suomalais-ugrilaista kipupistettä, että omasta menestyksestä ei saa puhua. Kirjan lukeneena voin todeta, että täysin turhaa mussutusta, kyseessähän on nykyaikainen seikkailukirja. Suurten löytöretkien aika on ohi. Maailmasta on saatavissa jos jonkinlaista tietoa, eikä sekään ole enää suuren suuri uutinen, että joku on kiivennyt maailman korkeimmalle vuorelle. Silti jokainen sukupolvi tarvitsee omat sankarinsa, joiden kokemuksista ammentaa. Mielenkiintoista on lukea satoja vuosia sitten tehdyistä seikkailuista, mutta koska tietopohja tänä päivänä on vähän toinen kuin silloin, ei jonkun omituisen eläimen, kuten nyt vaikka kilpikonnan, kuvaileminen tunnu kovin jännittävälle. Siispä seikkailukirjojen tarjontaakin pitää välillä päivittää! Tähän Räihän kirja sopii mainiosti.

Teosta on vaikea laskea käsistään kesken kaiken. Sitä jännittää, että avautuuko sääikkuna ja onnistuuko akklimatisoituminen. Sitä jännittää, vaikkei olisi aiemmin moisista kuullutkaan. Kirjasta saa myös pientä viitettä siitä millaista on nykyaikainen vuorikiipeily ja millainen bisnes Everestin valloituksissa pyörii. Ja toivottavasti Carinan viesti WWF:n lähettiläänä tulee kuulluksi. Kirjassa oli myös mainintaa siitä, että toinenkin suomalainen nainen, Anne-Mari Hyryläinen on ollut maisemissa samaan aikaan yrittämässä ensimmäisen suomalaisen naisen Mount Everest -titteliä ja ilmeisesti kiipeilypiireissä tätä kilpajuoksun tyyppistä tilannetta on aikanaan seurattu tarkastikin. Nettinäppäilin vähän ja kävin lueskelemassa Hyryläisen viime keväistä blogia asian tiimoilta. Kummankin kommentteja luettuani, pitänee todeta, että tilanne taisi olla jonkinmoinen harmillinen "joku-sanoi-ja-sit-me-luultiin" -tilanne. Onneksi kumpikin kuitenkin pääsi huipulle ja alas ehjänä ja terveenä!

Räihä on ehkä kirjoittanut kirjan myös pienimuotoiseksi elämäntapaopaaksi ja sellaisenakin sen toki voi lukea. Itseäni kiinnosti kuitenkin enemmän varsinainen vuoren valloitus ja miksei sekin, miksi lähteä juuri tällaiseen haasteeseen ja kuinka siihen valmistaudutaan; näitä valmistautumisjuttuja olisin kaivannut jopa hieman enemmän. Jos ihmisellä on jokin selkeä unelma ja kaipaa uskonvahvistusta unelmansa toteuttamiseksi, Räihän kirja on erinomainen aloitus sille taipaleelle. Jos taasen joku on kovanluokan nojatuoliseikkailija (kuten allekirjoittanut), kirja sopii täydellisesti pimeän talvi-illan ja lämpimän teekupposen seuraksi. Tietysti kaikille elämänmuutoksesta haaveileville kirja on peruskauraa.

Ja sitten ne, joiden mielestä on hullua tehdä mitään tavallisuudesta ja turvallisuudesta poikkeavaa, älkööt vaivautuko. Salkkarit tulee töllöstä taas koko tämän viikon.

Räihä on liittänyt kirjaansa lainauksen "Elämän tarkoitus ei ole saapua hautaan turvallisesti, hyvin säilyneessä vartalossa, vaan liukua sinne sivuttain, täysin loppuun kuluneena, huutaen 'Hitto, mikä matka!' - Mavis Leyrer, 83 v." Näinpä!

Lumihiutaleet: * * * * kirjalle ja täydet * * * * * kiipeilijälle!

Ei kommentteja: