sunnuntai 23. tammikuuta 2011

The Swan Thieves

Elisabeth Kostova

(kustantaja Sphere 2010)

"The younger woman had been elegantly dressed, but her pale-green gown was dirty and torn, stained with blood on the front where she clasped the murdered woman's head against her. Her own lustrous, curly hair had come undone, her hat fell by ribbons onto her shoulder, her face was bent over the dead woman's so that I couldn't see the luminous eyes I was already so used to meeting."

Tein virheen aloittaessani tämän kirjan alkuviikosta, kun olisi pitänyt keskittyä päivät pitkät opiskeluun. Aluksi sain tehtyä hieman muitakin lukutehtäviä kuin Kostovan kirjaa, mutta loppuviikosta en voinut oikein muuta kuin lukea kirjan kertaistumalta loppuun. Olkoonkin, että minun lukuvauhdillani se kesti tuntikausia. On siis virhe aloittaa koukuttavaa kirjaa samaan aikaan, kun pitäisi tehdä jotain todellisen maailman työtehtäviä.

Mistä sen sitten etukäteen tietää, että kirja on koukuttava? Tässä tapauksessa jäin tarinaan kiinni jo kahden sivun mittaisessa prologissa. Siinä vaiheessa olisin voinut vielä olla järkevä ja pitää kirjan suljettuna siihen asti kunnes työ on hoidettu. Toisaalta, oli aika herkullista viettää muutama päivä pelkästään lukien, kun minulla oli siihen mahdollisuus varmaan ensimmäistä kertaa vuosiin. Se siitä opintovapaasta ;)

Kirjan päähenkilönä ja tarinan kertojana toimii psykiatrian tohtori Andrew Marlow. Hänen potilaakseensa on saapunut Robert Oliver, joka on Washingtonin National Galleryssa hyökännyt veitsen kanssa Ledaa ja joutsenta esittävän maalauksen kimppuun. Kun Robert saapuu sairalaan, hän ei suostu puhumaan kuin muutaman lauseen ensimmäisellä tapaamiskerralla. Marlow yrittää houkutella hänestä lisää sanoja ulos, mutta tuloksetta. Robert Oliver on tunnettu taidemaalari, joten Marlow tuo hänen huoneeseensa maalaustarvikkeita ja toivoo saavansa niiden avulla yhteyden häneen. Robert alkaakin maalata ja piirtää vimmaisesti, mutta vain yhtä ainutta aihetta; jokaisessa teoksessa on sama kaunis, tummahiuksinen nainen, jonka vaatetus viittaa 1800-luvun loppupuolelle. Robert ei vain suostu kertomaan kuka tuo nainen on ja miten hän liittyy Robertin käyttäytymiseen museossa. Marlow päättää venyttää potilasluottamuksen rajoja ja ottaa yhteyden Robertin ex-vaimoon selvittääkseen mistä on kysymys. Näin hän joutuu matkalle, jonka aikana hän tutustuu Robertin elämän tärkeisiin naisiin ja joutuu useammankin kerran miettimään, mitä on valmis Robertin (vai itsensä) vuoksi tekemään. Kaikkeen tähän sekoittuu 1800-luvun lopun tapahtumat kaukana impressionistien Ranskassa..

Kirjasta on vaikea kirjoittaa ilman pientä spoilausta, joten pahoittelen asiaa jo etukäteen. Yritän kuitenkin olla paljastamatta mysteeriä liikaa.

Olen aiemminkin täällä mankunut sitä, että olen enemmän tai vähemmän surkea lukemaan englanniksi mitään. Tämän kirjan jälkeen voinen todeta, että asiaan on saattanut vaikuttaa myös se, millaisia kirjoja olen englanniksi valinnut. Elisabeth Kostova kirjoittaa kauniisti ja soljuvasti. Kielen sujuvuus ja maisemanmaalailu olivat suuri syy, miksen voinut laskea kirjaa käsistäni. Toki maalaustaide aiheenakin on kiinnostava ja tapa jolla kertomusta vietiin eteenpäin sai aikaan kaipuun kiertelemään taidemuseoita ja tutkimaan maalausten siveltimen vetoja ja värien käyttöä. Sitä miten valo ja varjo luovat muodon. Mutta ennen kaikkea kielen intensiivisyys sai lukemaan aina vain yhden luvun lisää. Tässä on myös yksi tapa pitää lukija koukussa: kun luvut ovat riittävän lyhyitä, niitä tulee luettua aina se yksi vielä..

Osa 1800-luvun tapahtumista tehtiin lukijan tiettäväksi vanhojen kirjeiden kautta, joita Marlow käännätti englanniksi ystävättärellään. Osa tapahtumista kuitenkin oli kerrottu Marlow'n mielikuvituksen kautta, joten kirjan lopussa ei voi olla aivan varma, mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Lopputulos on kuitenkin kirjeistä luettavissa, joten se mitä välissä tapahtui ei ole aivan niin tärkeää olla pilkulleen kohdallaan. 1878-79 vuosien kuvauksen kohdalla oli tarinan tunnelma niin mahtavasti kiinnipitävä, ettei kirjaa todellakaan voinut kuvitella jättävänsä kesken.

Kirja olisi saanut täydet viisi lumihiutaletta, mutta juoni Marlowin ja Maryn välillä oli todella typerä. Aivan liian ilmeinen ja jotenkin kaikesta huolimatta Robertia loukkaava, vaikka asia ohitettiinkin lopuksi täysin. Kertojana Marlow menetteli, mutta muuten hän ei oikeastaan herättänyt minkäänlaista myötätuntoa, pikemminkin välillä myötähäpeää. Ehkei se vaan toimi, että nainen kirjoittaa siitä millaista on olla mies pienessä keski-iän kriisissä. Ei kovin uskottavaa todellakaan. Mutta siinä olivatkin kaikki huonot puolet.

Kirjan nimen merkitystä sai arvailla viimeiselle sadalle sivulle asti (yhteensä kirjassa oli lukemista noin 600 sivun verran). Ja kaikkien arvoitusten ratkaisua viimeiselle kahdelle kymmenelle. Loppu tulee aina pienenä pettymyksenä. 1800-luvun arvoitus sai arvoisensa ratkaisun ja se miten tarinan kaikkiin käänteisiin ei annettu liian ilmiselviä vastauksia oli loistavasti hoidettu. Sinänsä tarina sisältää kliseen toisensa perään kolmiodraamoista niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä, mutta kirjan pituuden ansiosta, jokainen osapuoli (mykkää Robertia lukuunottamatta) sai äänensä kuuluviin. Lopun yhteenvetomainen parin sivun kommentointi Robertilta ei riittänyt lainkaan. Oli oikeastaan vähän tylsää, että kaikki tapahtumat kuitattiin vain sillä, Robert todella oli henkisesti sairastunut. Hän ei missään vaiheessa päässyt kertomaan miltä hänestä oli niissä tilanteissa tuntunut, sairas tai ei.

Mutta kuten tässä nyt on jo selväksi tullut, pidin kirjasta aika paljon. Ehdottoman koukuttava psykologinen ja historiallinenkin mysteeri. Kirja saa lukijan arvailemaan alusta loppuun, että mitä on tapahtunut ja kuka liittyy mihinkin juonenkäänteeseen. Pitää olla Sherlock Holmes tajutakseen ja muistaakseen kaikki tarinan vihjeet vaikka periaatteessa suurin osa mysteerin ratkaisusta on luettavissa jo hyvissä ajoin ennen loppua. Sellaiset kirja ovat aina hienoja, joissa pitää palata kirjan lukemisen jälkeen joihinkin kohtiin tarkistamaan, että missä kohtaa mikäkin asia jo ensimmäisen kerran mainittiin.

Suosittelen ehdottomasti kaikille taiteesta, maalauksesta, historiallisista kohtaloista ja hyvistä mysteereistä pitäville lukijoille!

Lumihiutaleet: * * * * +

6 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Jätin suurimman osan arviostasi lukematta spoilauksien pelossa, mutta viimeisen lauseen perusteella kirjan pitäisi sopia mulle hyvin! :) Pidin myös paljon Historiantutkijasta, joten senkin vuoksi haluan tämän lukea.

Ja jihuu, nyt päivityksesi viimein näkyvät blogrollissani: aiemmin, kun lisäsin blogisi listalle, tuli ilmoitus puuttuvasta syötteestä jonka vuoksi päivityksiä ei näytetä, vaikka muistan kyllä nähneeni päivityksiäsi jonkun muun blogrollissa. On pitänyt asiaa kommentoidakin mutta kun pää on laho, niin...

Nyt kun kokeilin poistaa blogisi ja lisätä uudelleen, ei enää ollutkaan mitään ongelmaa. Hyvä näin! :)

lumiomena kirjoitti...

Satun tavoin minäkään en uskaltanut lukea arvosteluasi kokonaan. Pidin aikoinaan kovastikin Historiantutkijasta ja mietin, että milloin Kostova kirjoittaa uuden kirjan. Pyörittelin tätä kädessäni jo viime toukokuussa Amsterdamin kentällä, mutta minulla oli muuta matkalukemista ja ajattelin jäädä odottamaan mahdollista suomennosta. Suomennoksesta ei kuitenkaan taida olla vielä mitään tietoa? Siksipäs saatan tarttua tähän jo nyt kevättalven mittaan etenkin, jos kirjan englanti on nautittavaa luettavaa. :)

Teresita kirjoitti...

Kirjan kieli oli todellakin nautittavaa ja näin pari päivää lukemisen jälkeen alan ymmärtää paremmin miksi. Kirjassa oli sellainen tarkkaileva ote eli kertojan maalausharrastuksen ja psykiatrin ammatin vuoksi niin ympäristöä kuin ihmisiä tarkasteltiin yksityiskohtaisesti. Ei kuitenkaan puuduttavan tylsästi tai pitkäpiimäisesti, vaan tarinan rytmiin sopivalla tavalla. Vähän herkästikin jopa. Pienikin ele tai ilme tuntui isolta asialta ja pystyi jotenkin koukuttamaan oikein kunnolla.

Kaipaan hahmojen seuraa :), olin jo niin tottunut pohtimaan, että mitä heille tapahtuu...

Satu: Vaihdoin blogipohjaa jokin aika sitten tähän bloggerin omaan tavalliseen, kun edellisessä oli koko ajan vikoja päivitysten kanssa. Saattoi siis sekin vaikuttaa tuohon näkyvyyteen.. Olen myös huomannut, että IE:n kanssa saan kaiken jumahtamaan, mutta firefoxilla toimii ihan hyvin..

Hanna kirjoitti...

Minullakin on ollut ongelmia nähdä päivityksiä. Tulin ihan varta vasten kurkkimaan, että vieläkö kirjoittelet ja täällähän olikin arvio. :)
Mukava, että luit englanniksi kirjan. Mie en ole oikein saanut aikaiseksi, koska muutaman kerran on kieli jäänyt tökkimään ja kirja jäänyt kesken.

Teresita kirjoitti...

Tässähän voi nyt olla myös sellainen pohjasta riippumaton tilanne, että insinööri ei ole lukenut käyttöohjeita ja saa muuten vaan päivitykset vähän sekaisin ;)

Pitää tarkkailla tilannetta, että mikä täällä oikein jumittaa.. Kiva kuitenkin, kun poikeatte kylään siitä huolimatta!

Ina kirjoitti...

Ja lisäksi sulle on kunniamaininta/haaste. ;) (www.lily.fi/palsta/inahdus)