tiistai 11. tammikuuta 2011

Sula

Toni Morrison

(kustantaja Vintage Books 2005)

"In a way, her strangeness, her naïveté, her craving for the other half of her equation was the consequence of an idle imagination. Had she paints, or clay, or knew the discipline of the dance, or strings; had she anything to engage her tremendous curiosity and her gift for metaphor, she might have exchanged the restlessness and preoccupation with whim for an activity that provided her with all she yearned for. And like any artist with no art form, she became dangerous."

Sula on ollut minulla yöpöytälukemisina jo jonkun aikaa. En oikein päässyt siihen kiinni aluksi, mutta loppua kohti tilanne korjautui. En ole aiemmin lukenut Toni Morrisonia, joten kyseessä oli minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Sula on julkaistu jo 70-luvun alussa ensimmäisen kerran ja tähän painokseen on kirjailija kirjoittanut uudet alkusanat.

Kirjaa lukiessa avautuivat myös alkusanat paremmin. Toni Morrison kirjoittaa siitä, kuinka 60- ja 70-luvuilla (ja varmaan myöhemminkin) kaikki mustien kirjailijoiden teokset otettiin vastaan kannanottona rasismiin. Jos musta naiskirjailija kirjoitti "taivas on sininen", miettivät kriitikot mitä mahtaa tarkoittaa mustalle orjanaiselle se, että taivas on sininen. Morrisonin mielestä ongelma ei ole vain kriitikoiden, vain myös lukijoiden. Kuinka kukaan, minkään rodun edustaja, pystyy lukemaan mustan kirjailijan teoksia ilman, että rotuasia on jollain tavalla vaikuttamassa suhtautumisessa teokseen?

Kirjaa voi todellakin lukea monella tapaa. Tavallaan se on rotuasioihin liittyvä kirja, mutta vain paljon monisyisemmällä tavalla. Rotu on vain yksi osa, ei koko totuus. Kyse on myös naiseudesta ja ystävyydestä. Ennen kaikkea Sula kertoo kuitenkin siitä, millainen tilanne syntyy, kun 1920-30 luvulla musta nuori nainen toimii itsenäisesti ja tekee mitä haluaa muista välittämättä. Etenkin kun muu yhteisö näkee toimintatavan uhkana.

Sula on tyttö mustassa Medallionin asuinyhteisössä. Nel on Sulan paras ystävä ja parina he ovat erottamattomat. He täydentävät toisiaan ja jakavat kaiken. Ei ole olemassa toista tyttöä ilman toista. Kunnes Nel menee naimisiin. Häiden jälkeen Sula lähtee maailmalle ja palaa Medallioniin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Nel ja hänen miehensä ovat saaneet lapsia ja asettuneet perhe-elämän arkeen. Kun Sula palaa, hän tuo mukanaan toisenlaisen elämäntavan, jota yhteisön on vaikea hyväksyä. Myös entinen ystävyys joutuu koetukselle.

Tarinassa esiintyy paljon Medallionin hahmoja, joista Sulan isoäiti Eva ja äiti Hannah ovat aluksi kirjan päähenkilöitä. Evan ja Hannahin tavat ja suhteet kasvattavat Sulaa ja lukija pääsee syvemmälle siihen ympäristöön, jossa tyttö kasvaa. Morrison taitaa henkilögallerian luonnin täysin suvereenisti. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja kokonaisia ja ennen kaikkea toiminnan motiiveja on kuvattu loistavasti. Pidin kirjoitustyylistä todella paljon.

Enempää en oikeastaan haluaisi tarinaa ruotia, koska minut se yllätti monta kertaa tunnelman muutoksella. Tarina alkoi jotenkin varovaisen harmittomasti ja ajattelin, että näitähän on kyllä luettu, tarinoita erottamattomista ystävyksistä. Hieman lisää luettuani totesin, että mustan yhteisön kuvaus nousi pääosaan, kunnes yhtäkkiä Sulan isoäiti teki odottamattoman teon ja kirjan tunnelma muuttui taas aivan täysin. Näitä muutoksia seurasi vielä joitakin ja aina silloin, kun sitä vähiten odotin. Muutokset eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö kirja olisi ollut toimiva kokonaisuus. Päinvastoin.

Morrisonin kieli on kaunista ja soljuvaa. Välillä minun oli vaikeuksia ymmärtää murretta tai puhetapaa, jolla henkilöt puhuivat, mutta äänen lukeminen auttoi ;) Pidin kirjasta ehdottomasti ja tulipahan luettua Nobel-kirjailijan tuotantoa. Tähän kirjailijaan täytyy tosin tutustua vielä tarkemmin.

Seuraavaksi otan haasteeksi englanninkielisen tiiliskiven, saa nähdä saanko luettua, kun pitäisi oikeastaan keskittyä tutkimusmetodeihin todellisessa maailmassa eikä mihinkään mysteereihin fiktiivisessä ympäristössä...

Lumihiutaleet: * * * *

3 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Toni Morrison oli yksi suosikkikirjailijoistani kymmenkunta vuotta sitten. Kirjoitin, että oli, koska vaikka pidän hänen kirjoistaan, en ole lukenut uudempaa tuotantoa. Pitäisi kyllä! Sula, vaikka vahempi kirja onkin, on minulla lukematta. Silti tuntuu, että kirjassa on kaikki ne hyvät Tori Morrisonille omaiset piirteet: hieno kieli, runsaat henkilöhahmot sekä samaan aikaan yhteiskunnallinen/poliittinen ote sekä henkilötason, sisäisen maailman kuvaus. Omat Morrison suosikkini ovat Solomoni laulu, Sinisimmät silmät sekä Paratiisi. Pitäisikin lukea joku niistä uudestaan.

Teresita kirjoitti...

Ajattelin lukea Morrisonia seuraavaksi suomeksi. Testata, että pystyykö käännöstyö samaan kuin alkuperäinen.. Täytyykin pitää mielessä nuo suosittelemasi kirjat.

Hannelen kirja-paratiisi kirjoitti...

Toni Morrissonia olen lukenut, men en näköjään tuota.