maanantai 8. marraskuuta 2010

Shokkiaalto

Ilkka Remes

(kustantaja WSOY 2010)

"He olivat ikkunattomassa tilassa. Puupaneelien alla oli paksut betoniseinät. Pakotietä ei ollut.
Ovelta kuului kilahdus."

I'm back. Vihdoinkin sain jotain töihin tai opiskeluun liittymätöntä luettua. Valitsin pitkäaikaisen lukujumituksen purkajaksi varman tapauksen. Sitä paitsi pitihän minun varmistaa, että valintani isänpäivälahjaksi osuisi oikeaan :)

Shokkiaalto on juuri sellainen kirja, että sen seurassa viettää muutaman tunnin juurikaan hievahtamatta paikaltaan. Juoni on perinteistä Remestä eli paljon tapahtumia eri puolilla kirjan toimintakenttää. Tällä kertaa juonikuvioita ei kuitenkaan mielestäni ollut liikaa, vaan juuri sopivasti, samoin kuin hahmoja joita seurata. Tapahtumat lähtevät liikkeelle jo ensimmäisiltä sivuilta eikä vauhti oikeastaan hyydy missään välissä. Lauseita tulee konekiväärimäiseen tahtiin, mutta hahmot kuitenkin rakentuvat kokonaisiksi tarinan myötä. Joistain Remeksen kirjoista tuttua "saarnaamista" ei tällä kertaa myöskään häiritsevästi esiintynyt. Pikemminkin se oli helposti nieltävässä muodossa upotettu juonen suuriin kuvioihin.

Juonesta sinänsä on turha alkaa mitään kovin tarkkaa selostamaan, mutta Stasi, KGB, ydinvoima, energiapolitiikka ja Rosenholz-aineisto toimikoot avainsanoina. Päähenkilö Riku Tanner seikkailee niin Suomessa, Venäjällä kuin Saksassakin. Loppua kohti Olkiluoto 3:sen rooli käy yhä merkittävämmäksi. Shokkiaalto on niin sanotusti kirja ajan hermolla. Sekin tekee kirjasta mielenkiintoisen, koska yhtymäkohdat julkisuudessa esitettyihin ongelmiin Olkiluodon rakentamisessa, Tiitisen listaan ja Krp:n virkarikosoikeudenkäyntiin ovat tuoreessa muistissa. Ajankohtaisuudessa Remes onkin aina ollut loistava, mutta tässä teoksessa pidin erityisesti juuri teemojen valinnasta ja niiden yhdeistelmästä.

Kylmän sodan haamu todellakin kummittelee Euroopan yllä. Huuu!

Remes mainitsee kirjansa lopuksi, että Riku Tanner tulee esiintymään myös tulevaisuudessa, tästä luvataan lisää tietoa Remeksen nettisivuilla. Tanner olikin toimiva hahmo ja sitä paitsi joitain langanpäitä hänen elämästään jäi solmimatta tässä kirjassa. Muuten kirjan loppu oli ehkä himpun verran yliampuva, muttei niin pahasti kuin aluksi pelkäsin. Uskottavuus säilyi ja oikeastaan herätti kysymyksen siitä, kuinka lähellä uutta voimalaa itse kukin haluaa oleilla sitten joskus kun piuhat vihdoin kytketään...?

Kyllä tämä isänpäivälahjaksi tai pukinkonttiin kelpaa vallan mainiosti. Tai ihan vaikka tavallisen sunnuntaipäivän makupalaksi.

Lumihiutaleet: * * * *

4 kommenttia:

Ahmu kirjoitti...

Remestä en ole lukenut, mutta pitäisi varmaa. Ihan jos siksikin, että nostan hattua kirjailijalle, joka kirjottaa menestyneesti, mutta ei ole pahemmin julkisuudessa. Se on kivaa.

Tessa kirjoitti...

Hyvin tiivistetty! Ja tosiaan, minusta tämä oli parempi kuin Remeksen edellinen. Se oli jotenkin sekava.

Teresita kirjoitti...

Edellistä Remestä en edes ole tullut lukeneeksi, kun jotenkin sitä edellinenkään ei oikein alkanut lupaavasti (Pyörre). Shokkiaallosta sain luottokaverilta, (kiitos P), vinkin, että parempi kuin edellinen, niin ajattelin, että ehkäpä pitkästä aikaa voisin tarttua Remekseen. Ja tykkäsin kyllä, en ole hetkeen saanut luettua kirjaa yhden päivän aikana. Mutta tämä oli pakko :)

♥ Hannele kirjoitti...

mulle taitaa olla uusi