sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Korallivaras

Rebecca Stott

(suomentanut Arto Schroderus , alkuperäisteos The Coral Thief, kustantaja Avain 2010)

"Istuin sälelaatikolla oven ulkopuolella, idästä laskien kolmannen lampun alla. Ehkäpä Lucienne sittenkin pitäisi lupauksensa. Hänen minulta varastamansa tavarat olivat luultavasti tuolla, tuon oven takana, tuossa nimenomaisessa rakennuksessa. Hänen selityksestään huolimatta vereni kuohahti, kun ajattelin mitä vahinkoa hän oli aiheuttanut, kuinka lähellä olin ollut menettää kaiken. "

Olen lukenut kovinkin erityyppisiä kommentteja tästä kirjasta. Osassa on hehkutettu tarinaa ja osassa puolestaan haukuttu koko juoni tylsäksi. Kirja tuli sitten sattumalta eteen kirjaston uutuushyllyssä ja onhan se todettava, että tässä on vain niin houkuttelevan kaunis kansi, että pakkohan se mukaan oli poimia. Joten kiitokset kirjastolle ja kannen suunnittelijalle, että ratkaisivat puolestani dilemman, lukeako tämä tarina vai ei...

Vaikka aluksi tuntui, ettei juoni oikein päässyt käyntiin eivätkä hahmot oikein vaikuttaneet kiinnostavilta, muuttui tilanne kuitenkin ennen pitkää ja ennen kaikkea juuri aikalaiskuvauksen ansiosta. Napoleonin kukistumisen jälkeinen Pariisi kaikkine kujineen, kahviloineen ja kuriositeettikabinetteineen vei mennessään. Mielenkiintoista on se, ettei Rebecca Stott mielestäni kirjoita kovinkaan yksityiskohtaisesti tai liioitellun kuvailevasti, mutta pystyy luomaan tasapainoisen ja kokonaisen ilmapiirin kertomukselleen. Se tekee kirjasta helppolukuisen ja sujuvan. Juoni oli myöskin tasapainoinen; ei tullut mitään suvantokohtia, joissa olisi menettänyt mielenkiintonsa eikä myöskään pitkitettyä loppua. Kirja oli siis sujuva paketti.

Tästä kirjasta on myös kirjoitettu aika paljon muissa blogeissa, joten en tee mitään tyhjentävää selvenystä sisällöstä tai juonesta, niitä löytyy varmasti paremmin kirjoitettuna muualtakin :)

Korallivaras kertoo anatomianopiskelija Daniel Connorista, joka saapuu vuoden 1815 keväällä Pariisiin mukanaan matkalaukullinen koralleja. Matkalaukku kuitenkin varastetaan ennen Pariisiin saapumista ja Daniel joutuu hankalaan tilanteeseen, sillä korallit olivat matkalla hänen tulevalle professorilleen. Daniel tavoittaa naisen, joka korallit varasti, mutta menettää samalla sydämensä tälle filosofi-varkaalle, joka esittelee Danielille kokonaan toisenlaisen ajattelutavan maailman synnystä. Korallivarkaan menneisyyden tapahtumat ja henkilöt alkavat kuitenkin nousta esiin ja Daniel joutuu tekemään valintoja työnsä ja rakkautensa välillä.

Kirjan loppuratkaisusta voisin oikeastaan antaa isotkin pisteet, koska kirjailija vältti pateettisen ja kliseisen tarinan päätöksen, jota jossain vaiheessa hieman pelkäsin. Kirja päättyi samalla tasapainolla kuin koko tarinakin kulki. Kirjan lopputeksteissä Rebecca Stott kertoo, että henkilöt, paikat ja tapahtumat on kirjattu päähenkilöitä lukuunottamatta mahdollisimman tarkasti tosiasioihin perustuen. Pidän tällaisista kirjoista, joissa todella leikitellään sillä, millaisia ihmiskohtaloita maailmassa olisi voinut olla. Korallivarkaasta jäikin tunnelma, että se oli siivu sellaista aikaa, jossa ollaan todella oltu jonkun uuden ja ihmeellisen kynnyksellä.

Lumihiutaleet: * * * ja puolikas

3 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Selailin arvostelusi vain pikaisesti. Tämä on yksi joululahjatoivekirjoistani (niinkin erilaisten kuin Murakamin "Kafkan rannalla" ja Keatsin "Yön kirkkaan tähden" rinnalla :)).

Teresita kirjoitti...

Ei huono toive lainkaan! Ja minun "arvosteluni" kannattaa aina lukea pienellä varauksella, ei oikein järki tunnu juoksevan tähän aikaan vuodesta, jotta saisi jotain järkevää ja johdonmukaista kommenttia aikaiseksi.

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Minäkin pidän sellaisista kirjoista joissa toden ja tarinan väli on häilyvä.

Ulkoasusi on muttunut :) Hieno blogi!