keskiviikko 4. elokuuta 2010

Yön kirkas tähti

John Keats

(suomentanut Kaisa Sivenius, kustantaja Teos 2010)

"Nyt kun minulla on ollut mahdollisuus viettää öitä ahdistuneena valvoen, olen huomannut, että mieleeni on tunkeutunut myös ajatuksia. "Jos nyt kuolen", olen sanonut itselleni, "en ole jättänyt jälkeeni ainuttakaan kuolematonta teosta - en mitään, minkä ansiosta ystäväni voisivat olla ylpeitä muistostani - mutta olen rakastanut kauneuden periaatetta kaikessa olevassa, ja jos minulla olisi ollut aikaa, olisin tehnyt itseni muistamisen arvoiseksi." "

Yön kirkas tähti sisältää 25-vuotiaana kuolleen runoilijan, John Keatsin, kirjeitä ystävilleen, perheelleen ja rakastetulleen. Ne on suomennettu Keatsin koottujen kirjeiden laitoksesta, jonka on toimittanut H. Buxton Forman ja joka ilmestyi vuonna 1895. Laitos sisältää 214 kirjettä, joista viimeiset 99 on suomennettu Yön kirkkaaseen tähteen (josta muuten Teokselle kiitos kauniista ulkoasusta). Kirjalla on sama nimi kuin huhtikuussa 2010 ensi-iltaan tulleella Jane Campionin ohjaamalla elokuvalla.

En ole perehtynyt John Keatsiin millään tavoin tätä aiemmin. Runokokoelmien nimet Hyperion ja Endymion ovat tuttuja aivan toisesta yhteydestä (Dan Simmons). Tämän nyt lukemani kirjekokoelman myötä on korjattava puutos ja etsittävä käsiin Keatsin runoja. Suomentaja on taustoittanut Keatsin lyhyttä elämää kirjan alussa ja sen vuoksi kirjeisiin pääsee sisälle helposti, kun voi tarkistaa, että oliko vastaanottaja sukulainen vai työnantaja. Rakkauskirjeet on osoitettu Fanny Brawnelle ja ne ovat melodramaattisuudestaan huolimatta kaunista luettavaa. Rakkaustarinaan jää lukijalle tietysti aukkoja, koska Keats tuskin kirjoitti kirjeitään siinä ajatuksessa, että joku ne joskus kokoaan yhteen ja ihmiset arvioivat niiden tasoa blogeissaan..
Mielikuvituksen tähden olisikin mielenkiintoista nähdä tuo elokuva, jotta tarina saisi vähän lihaa luidensa ympärille. Olkookin kuinka fiktiivistä tahansa.

Kirjeistä välittyy tarkkasilmäistä kuvausta aikalaisista, niin ystävistä kuin kylän miehistä ja rouvista. Keats myös kirjoittaa paljon veljelleen ja sisarelleen, joista veljen raha-asiat vaativat toimenpiteitä myös Keatsilta itseltään. Loppuun asti hän jaksaa kannustaa toivoa paranemista, vaikka ilmeistä on, että hänen terveytensä heikkenee koko ajan. Kuten suomentajakin alkuteksteissä toteaa, runoilijan kuolema 25-vuotiaana tuntuu julmalta.

2 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Juuri tätä kirjaa selailin kirjakaupassa päädyttyäni kuitenkin ostamaan Andrew Nicollin hurmaavan "Rouva Agathen rakkauden". Tämä kirja jäi kuitenkin mieleni sopukoihin niin, että jossain vaiheessa syksyä palkitsen itseni ostamalla sen :)

Teresita kirjoitti...

Itse asiassa minä mietin vähän samaa ja päädyin tähän juuri tuon Rouva Agathen sijaan :) Jälkiviisaana voinen sanoa, että ehkä olisin voinut valita toisin. Yön kirkas tähti on kyllä kirjana kaunis ja eikä sisältökään ole hassumpi, mutta tuskin luen tätä koskaan toista kertaa. Melkein olisin toivonut, että Keatsin runoja olisi laitettu näin nättiin pakettiin, koska niitä tulisi varmaan luettua toistekin. Ei sillä, että yleensäkään lukisin kirjoja kovin montaa kertaa (lukemattomiakin on niin paljon)..

Tämä on vain pohdintaa siitä, että taidan käyttää liikaa rahaa kirjoihin.. Pitäisi kai miettiä tarkemmin tarvitsenko juuri kyseistä kirjaa vain en. Tätä en ehkä olisi tarvinnut. Mutta silti se on oikein ihanaa omistaa :)