torstai 1. heinäkuuta 2010

Kulta-aika

Tahmima Anam

(suomentanut Heikki Salojärvi, alkuperäisteos A Golden Age, kustantaja Bazam Books 2010)

”Se oli siis totta: sota oli tavoittanut heidät. Se mitä tapahtuisi oli jo tapahtunut, ja nyt he joutuisivat elämään sen varjossa. Rehana kietoi käsivarret ympärilleen ja rutisti lujaa, toivoi pakottavansa entiset voimat jälleen esiin sisältään.”

Pienehköjä nettiongelmia ilmassa; blogin päivittäminen vähän kestää. Onneksi kirjahylly on täynnä kirjoja, jotka toimivat pelkästään kannen avaamisella. Ei mitään piuhoja, vilkkuvia valoja, omituisia kirjainyhdistelmiä ja asetuksia, eikä varsinkaan sitä ihmetystä, kun on tehnyt kaiken ohjeiden mukaan, mikään ei toimikaan. Mihin joutuisinkaan ilman kirjoja? En varmaan koskaan voisi pitää elektronisista lukulaitteista perinteistä kirjaa enemmän.

Mutta asiaan.. Kulta-aika tarttui käsiini kirjastosta. En ollut aikaisemmin kirjasta kuullutkaan. Takakannessa mainitaan, että Tuhat loistavaa aurinkoa-teoksen lukijat voivat iloita tästäkin kirjasta. Osittain tästäkin syystä tartuin teokseen. Onneksi kyseessä on kuitenkin täysin erilainen teos kuin Hosseinin kirja. Kulta-ajan takakannessa myös mainitaan Tuhat loistavaa aurinkoa brutaalina kirjana ja mielestäni tuota osuutta ei Kulta-ajassa ollut niin paljoa tai ainakaan se ei ollut keskeisessä osassa. Lisäksi suurin osa Kulta-ajassa esiintyvästä kärsimyksestä kohdistuu sodan vastakkaisilla puolilla olevien ihmisten vihamielisyyteen toisiaan kohtaan eikä oman perheen jäseniin kuten Hosseinin teoksessa. En sanoisi kirjoja samanlaisiksi ollenkaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että Kulta-aika olisi huonompi kirja. Se on ainoastaan erilainen. Kirjan päähenkilö on Itä-Pakistanissa asuva Rehana, leski ja kahden lähes täysi-ikäisen lapsen äiti. Rehanan mies kuoli sydänkohtaukseen lasten ollessa pieniä ja Rehanan veli vaimoineen vei lapset Länsi-Pakistaniin, koska oikeus totesi, ettei Rehanalla ole varaa kasvattaa heitä yksin. Hän kuitenkin teki kaikkensa riittävän tulonlähteen aikaansaamiseksi ja sai lapset takaisin. Tämä hetkellinen menetys jätti kuitenkin jälkensä Rehanaan ja sitä kautta lapsiin. Kun Itä-Pakistan aloittaa itsenäistymispyrkimyksensä Bangladeshin valtioksi, tulee sota perheen elämään vähän kerrassaan aina vääjäämättömään loppuun asti.

Olen ehkä hieman pöhkö, mutta Rehanan ja majurin rakkaustarina on kaunein mistä olen hetkeen lukenut. Kun majuri saapui Rehanan elämään, oli ensimmäinen ajatukseni "voi blaah, nyt ne rakastuu..", mutta Anam osaa välttää pahimman siirapin ja hollywoodmaiset juonenkäänteet. En halua paljastaa liikaa asiasta, mutta tapa, jolla tarina päättyy on hienosti kirjoitettu. Teemoista huolimatta kirjailija ei sorru melodraamaan eikä liioittelun tuntuun. Lyhyesti sanottuna Kulta-aika on kuvaus yhden perheen elämästä Bangladeshin itsenäisyyssodan aikana.

Kirjassa on paljon ruoanlaittoa. Tai ainakin kiinnitin huomioni siihen. Kirjailija on lisännyt teoksen loppuun listan sanoista, joita ei ole käännetty ja se lista sisältää paljon ruokalajeja ja -aineita. Mielestäni on hyvä juttu, että esimerkiksi perheen sisäiset hellittynimet ovat kääntämättä ja ruokalajien nimiä ei tietysti pystyisikään kääntämään, sillä vastineita tuskin ainakaan suomesta löytyy. Mitähän on muuten mämmi urduksi?

Tarina ei tosiaan ollut yhtä järisyttävä ja brutaali kuin Tuhat loistavaa aurinkoa, mutta se ei himmennä teoksen tasoa millään tavalla. Kokonaisuutena toimiva juoni ja päähenkilöön oli helppo samaistua. Ne asiat tekivät lukemisesta sujuvaa ja helppoa. Sodan kuvauksesta huolimatta kirjassa oli perhe- ja ystävyyssiteiden vuoksi tietynlainen positiivisempi tunnelma ja välillä jopa pieniä vitsejä mahtavan henkilögallerian ansiosta. Ja lisäpisteitä siitä, että kirja kertoo maasta, josta en ole aiemmin lukenut kirjoja. Suosittelen.

Lumihiutaleet: * * * *

Ei kommentteja: