perjantai 2. heinäkuuta 2010

Kiinalainen delegaatio

Luo Lingyuan

(suomentanut Riitta Virkkunen, alkuperäisteos Die chinesische Delegation, kustantaja WSOY 2009)

"Ostosreissun hedelmistä päästään nauttimaan jo päivällisellä, jonne rouva Wu saapuu syvään uurretussa kaula-aukossa ja uusi kaulaketju kaulassaan. Rouva on vähän yli neljänkymmenen ja oikein kaunisvartaloinen. Komentaja tuijottaa häntä herkeämättä, ja pöytäseurueen jäsenet alkavat jaella hänelle kohteliaisuuksia."

Mitähän tästäkin sanoisi? Ajatus kuulosti mielenkiintoiselle: saksalaistunut Song Sanya toimii matkaoppaana kiinalaiselle delegaatiolle 19-päiväisen Euroopan kierroksen ajan. Kulttuurit törmäävät lähes joka päivä ja tilanteet vaihtelevat huvittavista hankaliin. Ideana hyvä, toteuksesta en vain ole niin varma.

Lukaisin kirjan yhtenä iltapäivänä, joten sujuvuudesta hyvät pisteet. Mutta muuten ei oikein lähtenyt. Tarina tapahtuu preesensissä ja on muutenkin kieleltään kuin jonkun yhteisreissun matkakertomus tosiaankin. Mitään ei pohdita tai mietitä sen enempää. Kerrotaan vain mitä tapahtuu ja kenelle. Lisäksi Sanyan parisuhdeasiat tuntuivat aivan liian mustavalkoisille.

Kirjassa oli toki hyvääkin. Kiinalaisen kulttuurin ja hierarkkian yhteentörmäys niin sanotun lännen kanssa toi paljonkin hauskoja sattumuksia kuin myös mielenkiintoisia seikkoja kiinan kielestä ja kiinalaisista tavoista. Kuten se, että nelonen kiinan kielessä muistuttaa kuolemaa, joten 44 on varma kuolema. Ja entäpä jos bussin rekisterikilven numerot kuulostavat siltä, kuin joku sanoisi "lukkoon lyöty kaksoiskuolema".. Matkustaisitko itse moisella kulkuneuvolla?

Olisin toivonut, että kirjassa olisi esitelty jotain erikoisia matkakohteita, mutta perinteiset nekin olivat: Pietarinkirkko, Espanjalaiset portaat, Brandenburgin tori jne. jne. Ja tietysti punaisten lyhtyjen alueet ja kasinot. Hieman tekohauskaa. No, tulipahan luettua.

Lumihiutaleet: * *

2 kommenttia:

anni.m kirjoitti...

joo, mä en kans tykänny tästä, samoista syistä. asetelmasta ois just voinu ottaa enemmän irti, mut ei.

Ahmu kirjoitti...

Tuo preesenskerronta on tuottanut minullekin aina vaikeuksia. Yleensä vilkaisen jo kirjastossa mihin muotoon kertomus on kirjoitettu ja mietin sitten yritänkö lukea vai en...