maanantai 19. heinäkuuta 2010

Hiljainen kylä

Andrea Maria Schenkel

(suomentanut Leena Vallisaari, alkuperäisteos Tannöd, kustantaja Gummerus 2009)

"Kauppiaan rouva tietää aina kaiken. Hänen luokseen tulee koko paikkakunta kertomaan, milloin tarvitaan uutta piikaa tai renkiä, ja kerrotaan kaikki muutkin uutiset, kuka on kuollut tai kuka odottaa lasta. Silloinkaan, kun etsii itselleen miestä, ei tarvitse kuin mennä kauppiaan rouvan puheille."

Saksalaisessa Einhausenin kylässä tapahtuu raaka surmatyö vuoden 1955 talvella. Koko Tannödin maatilan väki murhataan eräänä yönä navettaan. Tarina saa vasta sodasta selvinneet kyläläiset ja surmatun perheen naapurit paljastamaan tuntojaan Tannödissa asuneesta perheestä ja tästä kamalasta tapahtumasta. Kuka voisi tehdä niin paholaismaisen teon? Voisiko se olla joku näistä kyläläisistä?

Hiljainen kylä pohjautuu kustantajan mukaan 20-luvulla tehtyyn ratkaisemattomaan rikokseen. Tuntematon kertojaääni ja kyläläisten puheenvuorot saavat aikaan sen, että tässä kirjassa ei ole mitään ylimääräistä. Kirja on siis lyhyt eli sen lukaisee nopeasti, mutta silti kylmäävä tunnelma seuraa alusta asti. Surmatyön motiivi rakennetaan kirjassa huomaamatta ja pieniä yksityiskohtia liitetään vähän kerrassaan kokonaisuuteen. Tällainen kerronta pitää tiukasti otteessaan. Eri kyläläisistä saa hyvän käsityksen lyhyistäkin kommenteista ja maatalon väki näyttäytyy syrjäänvetäytyvänä omituisena perheenä, jolla tuntuu olevan omia syntejään sovitettavana.

Kirja on siis periaatteessa dekkari tai murhamysteeri, mutta kukaan virkavallan edustaja ei pääse kirjassa ääneen eli varsinainen salapoliisi puuttuu. Ihmiset kertovat tarinansa samalle henkilölle, jo kylästä poismuuttaneelle ihmiselle, mutta sen enempää tästä ihmisestä ei kirjassa kerrota. Eikä se haittaa tarinaa mitenkään. Todella taidokasta kerrontaa. Sanoisin jopa, että kirja oli virkistävän erilainen dekkari, ellei aihe olisi oikeastaan aika kamala. Tässä teoksessa ei ainakaan ole sitä lähes pakolliselta tuntuvaa romanttista sivujuonnetta, että salapoliisi ihastuu johonkin kylän emäntään.. Ei mitään sivujuonia, surmatyö saa kaiken huomion.

Enempää en kirjasta kerro, koska paljastan kuitenkin liikaa. Suosittelen hyytävän viilentäväksi lukupalaksi kesähelteellä.

Lumihiutaleet: * * * *

4 kommenttia:

anni.m kirjoitti...

tää on tossa lukujonossa myöskin... nyt alkoi tosin vähän arveluttaa, koska en ehkä kestä näin karmeeta tarinaa, mutta täytyy varmaan kokeilla kuitenkin.

Teresita kirjoitti...

Karmeus on lähinnä tunnelmassa ja siinä kuinka ilman "erikoistehosteita" saa luotua tavallisista asioista pelottavia. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä, joten kirja ei siinä mielessä ole karseinpia lukemiani. Kerrontatyylin vuoksi vähintään kannattaa tutustua kirjaan/kirjailijaan. Häneltä on tullut myös toinen suomennettu teos Tapaus Kalteis.

Artsi kirjoitti...

Olen pyöritellyt tätä kirjaa kirjakaupassa monesti ja miettinyt että pitäisikö kokeilla. Kirja on kuitenkin kieltämättä mielenkiintoinen..

-Artsi

Teresita kirjoitti...

Mielenkiintoinen se oli. Erilainen dekkari. Pitää hankkia se seuraavakin käsiin jostain. Tämän löysin kirjastosta vaikka kyllä olin myös katsellut sitä kaupassa pariinkin otteeseen.