perjantai 25. kesäkuuta 2010

The Housekeeper And The Professor

Yoko Ogawa

(kustantaja Harvill Secker 2009)

"I ran my fingers over the lines of the formula, a long chain of numbers and symbols that flowed one page to the next. As I followed the chain, link by link, the room faded and I found myself in a dark, silent place of numbers. But I felt no fear, certain in the knowledge that the Professor would guide me toward eternal, unchangeable truths."

Olin jo aloittanut toista kirjaa (tosin parin sivun verran vain), kun yhtäkkiä mieleeni tulikin halu lukea jotain englanniksi. Olen hankkinut kirjan hyllyyni muutamia viikkoja sitten Satun luettujen suosituksesta ja jostain syystä nyt tuntui sopivalle hetkelle lukea se. Hankinta ei ollut pettymys.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti taloudenhoitajasta ja hänen asiakkaastaan, matematiikan professorista. Professorilla on ollut ongelmia edellisten kymmenen taloudenhoitajan kanssa, joten asiakkaana hän vaikuttaa lähtötietojen perusteella hankalalta. Haastavan tilanteesta tekee se, että hän on ollut onnettomuudessa vuonna 1975 ja sen jälkeisestä ajasta hän ei muista kuin viimeiset 80 minuuttia. Taloudenhoitaja on siis joka aamu uusi ihminen hänelle. Luottamus on rakennettava joka päivä uudelleen. Taloudenhoitajalla on kymmenvuotias poika, joka myös tutustuu Professoriin ja pian he kolme viettävät päivänsä yhdessä, baseballin ja matematiikan ihmeellisissä maailmoissa yrittäen parhaansa mukaan selvitä arkipäivän tilanteista Professorin muistin suosimissa rajoissa.

Tämä oli kaunis tarina, juuri sopiva hiljaiseen kesähetkeen. Kirjassa matematiikka on yhdessä pääosassa, mutta ihanan erilaisesta näkökulmasta kuin mihin olen matematiikasta puhuttaessa tottunut. Kysymys on aivan perusluvuista ja niiden olemuksista, siitä kuinka jokaiseen numeroon kätkeytyy jotain mielenkiintoista, toisiin enemmän kuin toisiin. Ja siitä, että on olemassa myös täydellisiä numeroita. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää varmasti, mitä tarkoitetaan matematiikan kauneudella.

Mitä tulee baseballiin, en ymmärrä siitä mitään. Osittain siksi, etten jaksanut tarkistaa muutamoa sanoja sanakirjasta ja muutenkin laji on hieman tuntematon. Se ei silti lukemista haitannut tai hidastanut. Ogawa kuvaa Professorin ja seurueen pelissä käyntiä mahtavasti, pystyi helposti kuvittelemaan itsensä seisomassa katsomon sisäänkäynnillä, kun koko kenttä valaistuksineen aukeaa silmien edessä.

Tämä on sellainen kirja, jonka voin helposti kuvitella lukevani myös uudestaan hetken päästä. Ei liian dramaattinen vaikkakin hieman surumielinen. Itse pidän matematiikasta ainakin jollain tasolla ja oli mielenkiintoista lukea Ogawan kirjoittamaa kuvailua siitä, kuinka maailma häviää ympäriltä kun oikein keskittyy laskutoimituksiin. Tunnistan sellaisia tilanteita omasta kouluhistoriastani, eivätkä ne ole ollenkaan tylsiä. Tosin niillekin, joiden mielestä matetiikka on tylsää, voin ehdottomasti suositella kirjaa, aiheeseen voi nimittäin tulla uusia oivalluksia. (Kirjailijan mainostettu novellikokoelma Diving Pool ansaitsee myös tulla tutkituksi..)

Lumihiutaleet: * * * *

3 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Kiva kun tykkäsit! :) Tässä kirjassa oli hyvää mieltä ja pientä aivojen verryttelyä samassa paketissa.

Pyörittelin tuota Kulta-aikaa hiljattain käsissäni kirjastossa ja mietin että lainaisinko vai enkö lainaisi - en sitten lainannut, joten kiinnostaa nähdä mitä siitä sanot!

anni.m kirjoitti...

laitoi linkin sun arvioon omastani... samaa mieltä kanssasi. ja ihana lainaus! toi baseball ei minullekaan ollut kovin tuttu, vaikka joskus olen peleissä käynyt, mutta menihän sekin siinä sivussa kun tunnelma on oikeanlainen. Lisää Ogawaa :)

Teresita kirjoitti...

Satu:Sain jo Kulta-ajan luettua, mutta netti ei pelitä kunnolla, joten juttu vähän viipyy. Suosittelen kyllä luettavaksi vaikkei se yhtä vaikuttava ollutkaan kuin Tuhat loistavaa aurinkoa, johon teosta oli takakannessa verrattu. Lisää toivottavasti piakkoin!
anni.m: Kiitokset kommentista, pidin itse tuosta lainauksesta kovastikin.