keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Pilvibongarin opas

Gavin Pretor-Pinney

(suomentanut Ulla Lempinen, alkuperäisteos The Cloudspotter's Guide, kustantaja Atena 2008)

"Tuulen puhallellessa lempeästi repalepilvi riippuu tummana laikkuna sadepilven vatsan alla. Kovemmalla tuulella sen ulkonäkö muuttuu repaleisemmaksi ja se kiitää sateen aiheuttaman kaaoksen halki kuin kummitteluhetkestä myöhästynyt henkiolento."

Sain kuin saikin tämän opuksen luettua! Varmaan se vuoden päivät onkin yöpöydällä riippunut. Korostan heti alkuun ettei missään nimessä siksi, että kirja olisi huono. Olen lukenut kirjaa pienissä osissa, koska se sisältää niin paljon asiaa. Halusin kuitenkin, että lukemastani jäisi jotain järkevää mieleenkiin. Jäikö mitään, on sitten kokonaan toinen asia.

Kirjassa on käyty läpi käsittääkseni kaikenlaiset pilvityypit. Tätä en ole tarkistanut mistään eikä tämä kirja ole varsinaisesti mikään meteorologian oppikirja, joten en voi olla asiasta aivan varma. Pilvityyppejä silti riittää. Ja latinalaisia nimiä, mutta sitä ei pidä pelästyä. Päinvastoin, ne kuvaavat pilviä oikein hyvin.

Gavin Pretor-Pinney tuntuu olevan kirjoittajana vähän tekopirteä. En oikein lämmennyt kaikenmaailman huudahduksille ja pilvihehkutukselle. Jos kerran tartun kirjaan, jonka nimi on Pilvibongarin opas, tuskin tarvitsen enää todistelua siitä, että pilvet ovat mielenkiintoisia. Onneksi tässä oli kirjan huonoin puoli ja siihenkin tottui aika nopeasti. Toiseksi huonoin puoli oli se, ettei kirjassa ollut värillisiä kuvia kuin yhden liitteen verran (varmasti kustannusyistä) eikä yhtä ainutta selkeää piirrosta, jossa kaikki pilvet olisivat olleet yhdellä sivulla..

Joka tapauksessa, kirja herätti kaksi innostusta: pitää päästä valokuvaamaan pilviä ja pitää päästä joskus lentokoneesta näkemään Morning Glory - Australian vyörypilvi. Katsokaa vaikka googlella. Se on aika upea. Ja ainutlaatuinen. Olisi mahtavaa päästä joskus näkemään se ilmasta käsin. No, maan päältäkin kelpaisi näin aluksi :) Palaan varmaan kirjan teksteihin aika ajoin tarkistaakseni yksityiskohtia näkemistäni pilvistä. Kaikki ei jää millään kertalukemalla mieleen, mutta kyllä minä jotain jo opinkin. Pilvibongailussa on hyvää näin aluksi ettei se maksa mitään.

No, takaisin maan pinnalle. Ensin pitää tehdä läjäpäin töitä. Ja sitten vähän lisää. Ehkä jopa vielä sen jälkeen. Jos olen vielä elossa toukokuun loppupuolella, ehdin ehkä alkaa elää elämäänikin. Ja lukea kirjoja. Haaveilen kesälomasta, jolloin voisin makoilla mukavasti poutapäivänä nurmikolla ja vilkuilla kirjan lukemisen lomasta taivaalla lipuvia cumulus-pilviä. Lapsena ne aina muistuttivat jotain; nykyisin en ole tainnut paljoa ehtiä niitä katsella.

Lumihiutaleet: * * *

2 kommenttia:

anni.m kirjoitti...

Mä mietinkin että mistä toi kansi oli niin tuttu, mutta se on tainnut olla aika kauan tuossa sinun sivupalkissasi :) Tosi hurjan näköinen tuo Morning Glory-pilvi, wau! En ollut ennen kuulutkaan.

Minultakin löytyy lukupinosta tuo Rushdie, saa nähdä kmpi ehtii ensin...

Teresita kirjoitti...

Veikkaan, että meikulta menee vielä hetki tuolla Firenzen lumoojattaren maailmassa.. Ei vaan ehdi lukemaan, kun pitäisi töitä tehdä kellon ympäri :(