sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Riittää jo - irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa

John Naish

(suomentanut Heli Naski, alkuperäisteos Enough - Breaking Free From the World of More, kustantaja Atena 2009)

"Kestää noin neljä minuuttia toipua sähköisen viestimen aikaansaamasta keskeytyksestä ja saada taas kiinni sitä edeltävästä ajatuksenjuoksusta. Jos siis saat 30 sähköpostiviestiä päivässä, toipumiseen kuluu päivässä 120 minuuttia."

Suhtaudun hieman ristiriitaisesti kaikenmaailman self-help -opuksiin. Joskus niissä on järkeä, yleensä ne vain lisäävät ahdistusta siitä, että taas on keksitty yksi asia, missä minä olen huono ja minun pitäisi parantaa elämäntapojani. Veikkasin Riittää jo -teoksen olevan juuri tätä kastia, mutta olin kuitenkin kiinnostunut tutustumaan etenkin kirjan informaatioähky-osioon. Huomasin ilokseni, että kyseessä ei ole varsinainen self-help -kirja, vaan teos, joka esittelee riittävyyden filosofiaa, jota myös kirjailija itse elämässään on yrittänyt toteuttaa.

Olen huomannut viimeisen viiden vuoden aikana, että keskittymiskykyni yhteen asiaan kerrallaan on käsittämättömän huono. Ja vielä huonompi, jos yhteen asiaan pitää keskittyä kerralla pidemmän aikaa. Lisäksi olen pohtinut joskus ohikiitävinä hetkinä miten kaikille nettilehdille, tekstitv:lle, tv- ja radiouutisiin sekä lehtiin riittää mielenkiintoista sisältöä? Monesti olen tullut siihen tulokseen, että asioista uutisoidaan jo ennen kuin niistä oikeastaan tiedetään yhtään mitään. Ja se tarkoittaa sitä, että yhä useammin törmää uutisiin, jotka ovat suoranaista todellisuuden vääristelyä. Lisäksi, se suurin kysymys, miten pitkään kaikki asiat voivat vain kasvaa? Eikä jossain vaiheessa pitäisi tulla katto vastaan?

John Naish pohtii juuri näitä asioita. Hän on jaotellut kirjansa seitsemään osaan, jotka käsittelevät sitä, mikä on riittävästi informaatiota, ruokaa, tavaraa, työtä, valinnanvaraa, onnea ja kasvua. Ja lopuksi hän pohtii mitä meidän kannattaa rahan sijaan elämässämme tuhlata. Pidin kovasti Naishin kirjoitustyylistä, sillä hän ei saarnaa muutoksesta ja todistele kuinka paljon parempaa elämä olisi, jos hänen ohjeitaan noudatettaisiin. Hän pikemminkin tuo esiin muutamia nykymaailman paradokseja ja pohtii niiden syitä jättäen perimmäisten johtopäätösten tekemisen lukijalle itselleen. Siitä kiitos, minua ei pidettykään täysin avuttomana. Tutkimukset ja muut tietolähteet, joihin Naish pohjaa kirjoituksensa, löytyvät kirjan lopusta.

Vaikka pohdintaa jätetään lukijalle, ovat Naishin ajatuksetkin silti loppuun asti vietyjä a viimeisteltyjä. Hänellä on selkeästi oma näkemyksensä siitä kuinka maailma nykyisin toimii ja siitä kuinka vielä voisimme välttää suurimmat sudenkuopat onnellisen ja yltäkylläisen elämän tiellä. Riittää jo ei varsinaisesti ole mikään maailmanpelastus-opus vaikka lähtökohdat ovatkin ekologisuuteen tähtääviä. Enemmänkin kyse on siitä, kuinka voisimme olla tyytyväisempiä elämäämme.

Kaikkien osioiden taustalla on ihmettely siitä, mistä johtuu se, että nykyisin kun ihmisillä on entistä enemmän kaikkea (teollisuusmaissa) ja päivittäisen selviytymisen eteen tarvitsee tehdä yhä vähemmän suoranaista työtä, olemme silti masentuneempia kuin koskaan aikaisemmin? Yhä useammin vastaus löytyy evoluutiosta. Meissä ei ole Riittä jo-toimintoa. Se täytyy luoda itse.

Kirjasta löytyy myös nimitys kärsimälleni keskittymishäiriölle: Näennäistarkkaavaisuuden aiheuttama häiriötila. Tämä liittyy ns. multitasking-trendiin, jossa ihmiset yrittävät suoriutua samanaikaisesti monista eri tehtävistä. Kuitenkin mitä enemmän hajotamme huomiota eri tehtävien välillä - esim. puhelimeen puhuminen ja sähköpostin kirjoittaminen samanaikaisesti - sitä huonommin saamme hoidettua yhtäkään asiaan. Lisäksi tutkimusten mukaan elimistömme tuottaa dopamiinia ja muita aivokemikaaleja aina kun tajuamme jonkun uuden käsitteen merkityksen tai saamme uuden idean tai oivalluksen. Meidät on siis suunniteltu infoahmateiksi, tunnemme suoranaista hurmiota, kun saamme uusia asioita aikaiseksi. Siitä seuraa vääjäämättä tila, jossa kaikessa pitää olla mukana ja kaikkea pitää ehtiä kokeilla ja suorittaa. Tilasta tulee suorastaan riippuvaiseksi. Minua se lähinnä häiritsee, mutten ole oikein osannut kohdistaa mistä se johtuu.

Lisäksi häiriöön voidaan vielä liittää työmaailman vaatimukset. En haluaisi uskoa, että minua rehellisesti sanottuna kiinnostaa puhua puhelimessa samalla kun kirjoitan sähköpostia. Voisin varmasti tehdä ne myös erikseen. Yleensä vain töissä ajautuu siihen tilanteeseen, että yrittää saada projektin kuin projektin nopeasti eteenpäin, jotta pääsee tekemään seuraavaa. Ja voi sitten lopuksi huomata, että työ ei tästä maailmasta tekemällä lopu. Väkisinkin alkaa oma keskittyminen rakoilla.

Kirjassa oli myös paljon jaarittelua ja samojen asioiden toistoa, mutta pääasiassa ehdottoman mielenkiintoisella tavalla esitettyjä ajatuksia. En nyt ala väittää, että elämäni muuttuu tämän kirjan lukemisen myötä kertaheitolla, mutta varmasti asiat pyörivät pitkään mielessäni ja etsin lisää vastavanlaisia mietteitä joko kirjan muodossa tai netistä. Sitä paitsi, huomasin onneksi muutaman seikan, josta olen päässyt jo vuosien varrella eroon. Tunnistin entisen minäni, kun luin kirjan Riittävästi tavaraa -lukua. Minulla oli muutama vuosi elämässäni jolloin tilasin kaikki mahdolliset ja mahdottomat sisustuslehdet ja haikailin jos jonkinmoisten tyynynpäällisten ja vaasien perään. Kerran sitten ostin lehden, jossa kehotettiin sisustamaan säästäväisesti siten, että suuret ja kalliit hankinnat olisivat mahdollisimman klassisia ja helposti vaihdettavat kankaat ja esineet niitä kausiluontoisia muodinmukaisia. Lehdessä oli esimerkkinä eräitä varmasti laadukkaita kankaita olohuoneen verhoiksi. Halvin näistä kankaista oli 160 € /m. Laskin, että meidät olohuoneeseen siitä kankaasta saisi sopivat verhot noin 1600 €:lla. Sitten ei muuta kuin vaihtamaan kesä-, joulu-, pääsiäis-, ruska- ja itsenäisyyspäivän verhot...

Joskus tällainen kertaoivallus riittää luopumaan mahdottomuuksista. Ei tietenkään aina. Pohdinnan lähtökohdaksi Naishin kirja on kuitenkin huippu.

Lumihiutaleet: * * *

3 kommenttia:

Ahmu kirjoitti...

Minä melkein uuvuin jo pelkästään postauksesi sisällöstä. Pitäisi varmaan lukea tuo kirja. Ajatuksena nuo itsehoito-oppaat kyllä ketuttavat minuakin, mutta jos niistä vaikka joitain järkeviä oivalluksia saisi niin kiva.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta myös tuo fantasiakirja, jota luet. Voisin joskus koittaa ehtiä senkin lukemaan. Ja KAIKEN muunkin...

Heska kirjoitti...

Tekstisi vakuutti minut todella ja naps - kävin tilaamassa kyseisen kirjan! Tunnistin itsessäni juuri tuon ahkeran hääräjän, joka välillä pysähtyy miettimään, miksi pirussa tekee kaikkea mitä tekee ja mitä niistä on jäänyt käteen. Monet asiat menevät suorittamisen putkea pitkin ja joka paikassa pitää olla aktiivinen, vaikka se ei edes palvelisi omaa minuutta.

Oli ilo löytää blogisi - sinulla on virkistävä tapa kirjoittaa! ♥

Teresita kirjoitti...

Kiitokset kauniista sanoista Heska! Toivottavasti kirja on mieleinen, minusta se ainakin oli lukemisen arvoinen. Ja antoi ajattelemisen aihetta juuri siihen päättömään puurtamiseen. Ei sillä, että pelkästään kirjan takia elämässäni mikään varsinaisesti muuttuisi, mutta yleensä ajatukset jäävät kytemään ja niistä saattaa syntyä jotain järkevääkin :)