torstai 4. maaliskuuta 2010

Kirjan kansa

Geraldine Brooks

(suomentanut Arto Schroderus, alkuperäisteos People of the Book, kustantaja Tammi 2009)

"Kirja on tietenkin enemmän kuin materiaaliensa summa. Se on ihmisen mielen ja käden luoma artefakti. Lehtikullan takojat, pigmenttien jauhajat, kirjurit, kirjansitojat, näiden ihmisten kanssa viihdyn parhaiten. Toisinaan, hiljaisina hetkinä, nuo ihmiset puhuvat minulle."

Pidän paljon tällaisista kirjoista, joissa on pieniä tarinoita tarinan sisällä. Kehystarina kertoo kirjojen konservoijasta, Hannasta, joka saa tehtäväkseen kartoittaa ikivanhan juutalaisen kirjoituskokoelman, Sarajevon haggadan kunnon. Tutkiessaan koodeksia Hanna löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista muodostuu tarinoita haggadan vuosisataisen selviytymisreitin varrelle aina kirjan syntyhetkiin saakka. Sarajevossa kirjaa suojeltiin toisen maailmansodan tuhoilta ja myöhemmin myös Balkanin sodan tuhoilta. Kirja on käynyt myös Wienissä 1800-luvulla ja Venetsiassa 1600-luvulla. 1400-luvun Tarragona ja Sevilla muodostavat näyttämön kirjan syntyvaiheille.

Kirjan kansan jälkisanoissa Geraldine Brooks kertoo, millaisia vaiheita Sarajevon haggada on oikeasti kokenut, ja että hän on saanut olla seuraamassa tiukasti vartioidussa Euroopan keskuspankissa vuonna 2001, kun kirjan kuntoa on todellisuudessa kartoitettu. Haggadan pelättiin tuhoutuneen Balkanin sodan aikaan, mutta sodan päätyttyä selvisi, että kirjastonhoitaja oli pelastanut arvokkaan kirjan pommitusten tuhoilta. Kuten oli käynyt myös toisen maailmansodan aikaan. Haggadasta tekee erityisen upean sen kuvitukset, jotka ovat värikkäitä ja runsaita. Juutalaisilla ei ole ollut tapana kuvittaa uskonnollisia tekstejä ja se lisää haggadan salaperäisyyttä ja sitä kautta kiinnostavuutta.

Haggadan tarinassa, sekä kirjassa että todellisuudessa, on oleellista se, miten muslimit ovat pelastaneet juutalaisten kirjan pariinkiin otteeseen. Nykyisen, ja mikä ettei myös satoja vuosia vallinneen tilanteen valossa se on merkittävää. Ehkä ylimaallisen kaunis taide voi todella yhdistää. Olisin ehkä kaivannut tästä teemasta enemmän pohdintaa.

Hannasta en päähenkilönä välillä pitänyt lainkaan. Jotenkin häneen oli hirmuisen vaikea samaistua ja koko hahmo tuntui aika pinnalliselta. Juuri kun luuli ymmärtävänsä hahmoa edes vähän, tulikin jokin kommentti tai teko, joka ei istunut yksiin sen profiilin kanssa, jonka hänestä oli saanut. Ehkä se johtui myös siitä, että kehystarina tuntui olevan niin täyteen ahdettu jos jonkin sortin ihmissuhdekriisiä, että välillä haggada jäi taka-alalle. Ehkä myös se teki Hannasta vaikeasti lähestyttävän hahmon, että hän todella oli vaikeasti lähestyttävä kaikkine ongelmineen :)

Toisaalta, muita huonoja puolia kirjassa ei oikeastaan ollut. Silti se ei säväyttänyt kovin paljoa. Tarina oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava ja koukuttavakin, muttei mitenkään erikoinen vaikka aineksia oli enempäänkin. Haggadan fiktiivinen ja todellinen tarina ovat molemmat uskomattomia ja täynnä mieltä kiehtovia ihmiskohtaloita, mutta hivenen jäin kaipaamaan lisää tehoa tarinaan. En osaa oikein yksilöidä mistä moinen tunne johtuu. Haggadan matkan fiktiivinen historia oli kirjoitettu hyvin ja nämä tarinat olivatkin kirjan parasta antia. Niitä olisi saanut olla useampiakin, tosin eihän todellisuutta voi mennä liikoja muuttamaan..

Hyytävintä kirjassa olivat alkusanoiksi asetetut Heinrich Heinen sanat. "Missä poltetaan kirjoja siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä." Niin totta. Ja pelottavaa.

Lumihiutaleet: * * * +

4 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta! mun täytyy joskus lukea.

lumiomena kirjoitti...

Tässä on taas yksi omalla lukulistallani oleva kirja. Itse asiassa tammikuussa pyörittelin tätä sekä Ruiz Zafonin "Enkelipeliä" kirjakaupassa päätyen Enkelipeliin. "Kirjan kansasta" olen kuullut paljon hyvää, joten enköhän senkin jossain välissä lue. Aikaisemmin arvostelemasi "Siilin eleganssi" tuntuu kuitenkin vielä innostavammalta (ok, erilaiset kirjat, mutta tuli vain mieleeni!).

Teresita kirjoitti...

Kiitokset kommenteista! Minulla onkin tuo Enkelipeli lukulistalla, mutta ensin pitää lukea kirjaston pinoa, kun siitä on jo varauksia eteenpäin :)

Kyllä tämä kannattaa lukea! Tuli paljon eteen asioita, joita ei ollut osannut ajatella niiltä kanteilta mistä tarina ne esitteli.

Ahmu kirjoitti...

Vähän samanlaisia fiiliksiä jätti minullekin. Luettava ja mielenkiintoinen, mutta jokin siitä kuitenkin puuttui...