maanantai 18. tammikuuta 2010

Elävää musiikkia

Terry Pratchett

(suomentanut Mika Kivimäki, alkuperäisteos Soul Music, kustantaja Karisto 2005)

"SKVIIK.
Rottien Kuolema kiipesi Humman harjan päälle ja asettui seisomaan hevosen korvien väliin pikku kaapu tuulessa liehuen."

Elävää musiikkia oli kovin sekava kirja. Mietin välillä miksi sen edes aloitin. Yleensä pidän Pratchettin kirjoista, kun kaipaan piikikästä satiiria jostain meidän maailmamme ilmiöstä. Tässä kyseissä teoksessa teinibändikulttuuri iskee Kiekkomaailmaan. Suomentajalla on ollut kova työ, sillä useimmat "vitsit" ovat ehkä helpompi ymmärtää englanniksi. Tästä huomasinkin, että kovin paljon kielestä, jolla kuvaamme populaarimusiikkia, tulee englannista. Hard rock, rap ja pop. Ja tietysti puhumattakaan eri bändien nimistä. Kiitollinen kuolema. Heh.

No joo, osa vitseistä ontui pahemman kerran kielestä riippumatta. Ei vaan juuri nyt jaksanut sykähdyttää. Sekavuuden tunne tuli osittain myös siitä, että tyypilliseen tapaan Kiekkomaailma on täynnä toinen toistaan kummallisempia hahmoja ja niitä tosiaan on tässä kirjassa paljon. Kaikkien kohtaloita ei jaksa seurata tai muistaa.

Onneksi on Kuolema. Ja etenkin Rottien Kuolema. Symppis! Kuolema lähtee etsimään unohdusta masennukseensa muukalaislegioonasta ja hänen tyttärentyttärensä Susan joutuu tarttumaan viikatteeseen Rottien Kuoleman yrittäessä auttaa parhaansa mukaan. Jotenkin vain mielikuvani pienestä mustasta kaavusta ja luisevasta kuonosta saa suupieleni virnistelemään. Rottien Kuoleman artikulaatio vain lisää virnistelyä.

SKVIIK.

Se on niin tyhjentävä ilmaisu.

Joten loppuyhteenvetona sanottakoon, että huonoin lukemani Kiekkomaailma-opus. Olisin pärjännyt hyvin ilman tätä.

Lumihiutaleet: * *

1 kommentti:

Ahmu kirjoitti...

Onkohan minun ongelmani ko. kirjailijan teoksia lukiessa juuri se, että en kykene ymmärtämään niitä vitsejä, enkä tajua niiden parodioivan meidän maailmaamme? Kaikki vaan menee ohi ja korkealta. Tai ainakin se yksi kirja, jonka erehdyin lukemaan, ja jota kahlasin läpi ties miten kauan...

Olen joko uskomattoman huumorintajuton, tai sitten nämä eivät vain jostain muusta syystä minuun kolahda.