perjantai 25. joulukuuta 2009

Poika raidallisessa pyjamassa

John Boyne

(suomentanut Laura Beck, alkuperäisteos The Boy in the Striped Pyjamas, kustantaja Bazar 2008)

"Bruno oli lukenut tarpeeksi kirjoja löytöretkeilijöistä tietääkseen, ettei koskaan voinut tietää etukäteen mitä löytäisi. Useimmiten he törmäsivät johonkin kiinnostavaan, joka vain kökötti paikoillaan kaikessa rauhassa ja odotti tulevansa löydetyksi (kuten Amerikka). Joskus he löysivät jotakin joka oli paras vain jättää oman onnensa nojaan (kuten kuollut hiiri kaapin perällä)."

Kiitokset Cathylle lukuvinkistä! Kirja oli todellakin lukemisen arvoinen ja pysäyttävä kokemus. Kuten takakansikin kertoo, ei juonesta kannata tietää juuri mitään, ettei se häiritsisi lukukokemusta. Kunnioitettava toive, joten en paneudu siihen sen tarkemmin.

Kommentoin vain hieman kirjailijan loppukaneettia... Olen lukenut muutamia kirjoja tästä samasta aiheesta ja vaikkakin kertomukset ovat kovin kauheita ja pysäyttäviä, ei mieleni vain riitä ymmärtämään niitä kokonaisuudessaan. John Boyne toteaakin, että olisi jopa ylimielistä olettaa tämän päivän perspektiivistä katsottuna voivansa käsittää sellaisten kauhujen todellista luonnetta. Siinä myös syy miksi hän otti päähenkilöksi pienen pojan. Huomasin itse ajattelevani, että juuri sellainen näkökulma toimii yllättävän hyvin. Omassa mielessäni olevat kysymykset ovat tämän päivän perspektiivistä katsottuna kuin lapsen silmin silloin joskus. Miksi toisilla on se raidallinen pyjama, mutta toisilla ei? Etenkin kun meidän kaikkien yhdennäköisyys on niinkin silmiinpistävää?

Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on saanut ensi-iltansa Suomessa tammikuussa 2009. Ja ilmeisen hyvät arvostelut myös. Itse en ole nähnyt, mutta korjaan asian pikimmiten.

Kun jossain vaiheessa tajuaa, mikä kirjan juoni tulee olemaan, mieleen nousee vain yksi sana "ei!". Ja juuri siinä piilee koko teoksen nerokkuus. Jotkut kohtalot olemme tottuneet hyväksymään historiallisena tosiseikkana; mieli turtuu ajattelemaan kärsimyksiä ja niiden mittakaavaa. Aina välillä kuitenkin joku onnistuu ravistamaan sen painolastin pois ja palaamaan perusasioihin. Kuten John Boyne.

Lumihiutaleet: * * * *

Ei kommentteja: