tiistai 10. marraskuuta 2009

Marigoldin lumottu maailma

L. M. Montgomery

(suomentanut Sisko Ylimartimo, alkuperäisteos Magic for Marigold, kustantaja Minerva 2009)

"Äkillinen henkäys kävi hedelmätarhassa, kun Marigold ja vanha isoäiti astelivat sinne, missä vanha, kookas ja tuoksuva setripuu kasvoi pensasangervojen keskellä. Henkäys johtui varmaan siitä, että kukat odottivat kuun nousemista, mietti Marigold."

Magic for Marigold ilmestyi vuonna 1929 ja nyt 90 vuotta myöhemmin, saamme nauttia siitä myös suomenkielellä. 'Nauttia' on tässä yhteydessä mielestäni juuri oikeanlainen ilmaisu. Montgomeryn kieli on niin muhkean kuvailevaa, että kauniit auringonlaskut ja tähtitaivaat saavat toivomaan, että olisi itsekin Marigoldin matkassa. Mutta ehkäpä sitä onkin..

Kirja alkaa Marigoldin syntymästä. Hänen isänsä on kuollut ennen hänen syntymäänsä ja hän asuu äitinsä ja isoäitinsä kanssa vanhassa sukukartanossa. Lesleyn suku on suuri ja monimuotoinen, tätejä, setiä ja serkkuja riittää. Marigoldilla ei tosin ole kauheasti oikeita ystäviä, joten hän menee säännöllisesti puutarhan lumottuun osaan tapaamaan Sylviaa, mielikuvitusystäväänsä. Lukija ei tapaa Sylviaa lainkaan, mutta joskus Marigold kertoo mitä hän on Sylvian kanssa puuhastellut. Isoäiti ei pidä ollenkaan moisesta haihattelusta ja yrittää turhaan puhua Marigoldille järkeä.

Lukija saa seurata kuinka pieni Marigold oppii olemaan pelkäämättä pimeää, koiria ja koulun kyräileviä tyttöjä, kuinka hän oppii pitämään puolensa ja vastaamaan nasevasti kiusoittelevien pikkupoikien kommentteihin. Marigold myös ihastuu ensimmäistä kertaa ja tietysti särkee sydämensäkin.

Olen jo hieman vanha (tai aika paljonkin) eläytyäkseni aivan täysin 6-12 vuotiaan tytön ajatusmaailmaan, mutta kyllä omastakin lapsuudestani jotain muistan. Silti, tietysti, olisi uponnut paremmin "kohdeikäisenä". Hyvänmielen kirja tämä kuitenkin on ja mukaansatempaava ehdottomasti. Kirja on kaunis, niin tekstin, kuin ulkoasunsakin puolesta. Siitä ja käännöksestä kiitos Minerva Kustannukselle!

Lumihiutaleet: * * *

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Täysin samaa mieltä Marigoldista, ihana hyvänmielen kirja! :) Teksti oli sujuvaa ja nautinnollista, hauskaa - luen mieluummin tällaista kuin "oikeaa viihdekirjaa".
Hankin juuri tämänsyksyisen Mongomery-suomennoksen Vanhan kartanon Pat. En ole vielä lukenut, mutta takakannen perusteella vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Siinä päähahmossa on kuulemma "eniten Montgomerya itseään".

Teresita kirjoitti...

Jälleen kirja, joka on mennyt minulta aivan ohi! Täytyykin perehtyä asiaan lisää...

Ahmu kirjoitti...

Tämäkin on vaihteeksi "sitten kun"-lukulistalla. Tällähetkellä sittenkun-lista lyhenee vasta marraskuun jälkeen kun nanotus on ohitse ;)

Mutta Montgomeryn kirjoja olen lukenut muuten paljon, ja kieli on kyllä sellaista, josta on mukava nautiskella, vaikka juonissa tuntuu toistuvan aina tietty orpotyttö-tematiikka.

Odotan mielenkiinnolla kokemustasi Timo Parvelan kirjasta. Yritin itse lukea ko. kirjaa kesällä, mutta en yksinkertaisesti päässyt alkua pidemmälle, ja sitten jätinkin kirjan kesken kun oli niin paljon muuta luettavaa. Ovat ilmeisesti tosi suosittuja kirjoja, ja olisi mielenkiintoista keksiä mistä syystä. Minuun ei iskenyt.