lauantai 3. lokakuuta 2009

Vaitelias perillinen

Kaari Utrio

(kustantaja Tammi 2009)

"Maisteri Adolf Thuneberg istui kuluneessa mustassa hännystakissa valkoisen, kultaraitaisella kankaalla verhoillun tuolin reunalla kuin koppakuoriainen ja tuijotti kapteenia häkeltyneenä. Kapteeni katsoi maisteria ja tuolia ja päätti päästä pian eroon komeilevista huonekaluista."

Kiitos Cathyn, ei mennyt tämäkään kirja ohi! En ole ehtinyt pahemmin seuraamaan mitä kirjoja kesän tai syksyn aikana on ilmestynyt ja olenkin luottanut pysyväni ajan tasalla lukemalla tarpeeksi usein muiden blogeja :) Tälläkin kertaa apu löytyi juuri sieltä! Kaari Utrio kuuluu minulla sellaisiin "pakollisiin" luettaviin; olen erityisesti pitänyt hänen viimeisimmistään 1800-luvulle sijoittuvista romanttisista epookkikomedioista, kuten Vaiteliaan perillisen kansiteksti tämänkin teoksen luokittelee.

Kirjan nimi kertoo kaiken. Perintöriitojen ympärille saa aina herkullisen monimutkaisia ja yllättäviä juonenkäänteitä, kuten tässäkin teoksessa. Yllättäen ilmestyviä perijöitä, köyhtyneitä aatelisia, kuollut vanha patruuna, petollinen kirjanpitäjä ja Rautialan ylpeä leskiparonitar Anna Adele Bravert. Kun keitokseen lisätään 1800-luvun seurapiirineitien tyypillinen ongelma päästä hyviin naimisiin ja pari vapaana liikkuvaa nuorta miestä, saadaan aikaan eloisa soppa.

Utrion kirjoitustyylistä pidän todella paljon, koska se on sujuvaa, kuvailevaa ja selkeää. Merkityksiä ei tarvitse jäädä miettimään, eikä myöskään haukotella liiallisen jankkaamisen takia. Lisäksi historiallisten kuvausten taitajana Utrio osaa käyttää niin loistavasti arvonimivalikoimaa ilman, että sellainen tuntuu päälleliimatulta, pakolliselta ajankuvan luonnilta. Vanha armo, talousmamselli ja eksellenssi vilahtelevat kuin vanhoissa kunnon Suomi-Filmeissä ikään. Tarinaan uppoutuu aivan huomaamattaan. Lisäksi Utriolla on hallussaan tapa kirjoittaa romanttisia tuhkimotarinoita ilman niistä tulee pelkkää tylsää siirappista hömppää.

Itse en useinkaan jaksa keskittyä lukemaan elämää suurempia historiakuvauksia Suomesta, koska niissä kaikissa tuntuu painottuvan se kuinka kansamme onkaan vuosisatojen saatossa kärsinyt. Joskus olisi vain mielenkiintoisempaa lukea tarinoita siitä, millaista arkipäivää ihmiset ovat sen kaiken keskellä eläneet. Niin köyhät kuin rikkaat. Ja tällaisessa tarinankerronnassa Utrio on omaa luokkaansa. Kartanoiden sisustuksesta ja ihmisten pukeutumisesta lähtien aina siihen, miten kunkin arvonimi tai sääty vaikuttaa hänen toimintaansa. Millaisia rajoja tai mahdollisuuksia 1800-luvun aikainen yhteiskunta onkaan ihmisille luonut. Ja mihin asettuu todellinen salaneuvos senaikaisessa rankijärjestelmässä. Lisäksi, mikä tärkeintä, lukija voinee luottaa, että Utriolla on faktat hallussa.

Jännittäessä kuka pääsee naimisiin kenenkin kanssa ja tapahtuuko oikeus perinnönjaossa, saattaa vaikka oppia jotain Suomen historiasta siinä sivussa :)

Lumihiutaleet: * * * *

2 kommenttia:

Ahmu kirjoitti...

Pitääpä lukea tämä, olen nimittäin tutustunut Utriolta pääasiassa keskiajalle sijoittuviin kertomuksiin. Voisi olla mukavaa vaihtelua.

Nyt ei ole oikein tullut luettua, kun kaikki kirjat ovat muuttolaatikoissa odottamassa matkaa uuteen osoitteeseen. Eikä kyllä lukufiiliskään ole huipuissaan kaiken kaaoksen keskellä...

Jenni kirjoitti...

Tätäkin mun piti kommentoida jo aikaisemmin, että kiitos kirjavinkistä minunkin puolestani. En ollut ollenkaan huomannut tällaista Utriota, mutta kiva tuo olisi jossain vaiheessa lukea. Utrion kirjat ovat usein jotenkin täydellisen miellyttäviä. Kuvittelen, että olisi ihanaa olla Utrio: tietää kaikkea mielenkiintoista historiasta, tutkia historiaa ja sitten kirjoittaa ah ihania kertomuksia. :)