maanantai 12. lokakuuta 2009

Ihmisen osa

Kari Hotakainen

(kustantaja Siltala 2009)

"Tähän alkuun pitää sanoa, mikä on valheen ja totuuden ero. Valhe jää päähän. Se on kuin mikreeni. Totuus taas on kuin bumeranki. Se osuu otsaan, herättää mukavasti ja jatkaa siitä horisonttiin."

Meikäläisen hotakainen pääsi vihdoin juoksuhaudasta. Ja se on hienoa se! Huomaan yhtyväni monien muiden bloggajien ajatukseen siitä, että näin suoraan kirjan lukemisen jälkeen ei oikein osaa sanoa mitään. Tietää, että kirja oli hyvä, oikeastaan tosi hyvä, mutta ei vain löydä teoksen arvoisia sanoja. Siksi Hotakainen on se kirjailija, en minä :)

Salme Malmikunnas on kirjan kantava voima ja mahtava tyyppi. Yksi parhaista päähenkilöistä, joita hetkeen on ollut. Salme myy elämänsä tarinan kirjailijalle ja vannottaa häntä pysymään totuudessa. Totuuteen ei lisäillä mitään. Salme on eläkkeellä yrittäjän työstä, jossa piti miehensä Paavon kanssa lankakauppaa. Salme lähettelee elämänohjeita postikorteilla lapsilleen kaupunkiin. Miten kietoutuvatkaan kaikkien kohtalot toisiinsa, sen jätän kullekin lukijalle löydettäväksi.

Ihmisen osa kuvaa tämän päivän suomalaista työelämää ja vanhaakin. Miten on siirrytty teoista sanoihin. Ja miten sanoista on tullut pelkkää kärpäsen surinaa korvassa. Kaikkea pitää myydä. Kaikella pitää olla hinta. Voitto ja voittaminen ovat selviämisen ydin. Minulta on paljon myöntää, että Hotakaisella on kirjassa loistavasti kirjoitettuja oivalluksia, jotka menevät oikeastaan jo viisauksien puolelle. Ihmisen osaa lukiessa tuli monesti tunne, että juuri noin olen minäkin ajatellut, mutten ole osannut pukea sitä noin hyvin ja yksinkertaisesti sanoiksi. Viisauden ydin on yksinkertaisessa totuudessa.

Kirjassa on mustaa huumoria, joka menee välillä jo tragedian puolelle. Mikään positiivinen kirja Ihmisen osa ei ole. Tai en tiedä, ehkä se on suomalaisella tavalla varovaisen positiivinen. Piilopositiivinen, jotta naapurit eivät tulisi kateellisiksi. Sarkastinen sävy puolestaan ei piilottele, vaan pöllyttää diili-maailmaa sen verran runsaasti, että lukija tunnistanee itsestään jo päätään nostavan suomalaisen yhteiskunnan kantavan voiman, vahingonilon. Se onkin mielenkiintoista, että nuo paljon kolutut aiheet meidän mentaliteetissamme, naapurikateus muiden muassa, ovat kirjan sivuilla jotenkin "raikkaassa" muodossa eli pahoin pelkäämääni suomi-angsti pysyi rajan alapuolella.

Sitä paitsi kyllähän maailmassa voi kritisoida muita, kun muistaa kritisoida myös itseään. Kirjailijan ammattikunta saa kyytiä Salmen pohtiessa mitä mieltä hän onkaan keksityistä kirjoista. Siitä, että kirjan kansien sisään painetaan jotain mikä ei ole oikeaa, totuutta.

Käykää siis sanoista tekoihin ja lukekaa millaista totuutta 7000 eurolla saa.

Lumihiutaleet: * * * *

6 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Kyllä tää pitää jossain vaiheessa lukea, viimeistään nyt vakuutuin siitä. Eli kiitos kirjoituksesta. :) Kuulostaa sujuvalta, viisaalta, hauskalta kirjalta. Jotain sellaista kaipaisinkin, kun olen muuten ollut aika pettynyt syksyn uutuuksiin. Ihan ok kirjoja, mutta kaikista on jäänyt lattea jälkimaku, jos sellaistakaan.

Pitääkin katsoa, millä sijalla olen kirjaston varausjonossa Hotakaisen kanssa. Varmaan enää 478 ennen mua tms.

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

pitää lukea...

Teresita kirjoitti...

Minä olen kovin sivistymätön, eli on ole elämässäni lukenut kovinkaan montaa Finlandia-kirjaa, mutta tästä on todettava, että jos ehdokkaaksi ei pääse, olen kovin pettynyt. Toisaalta en ole hetkeen lukenut muita uusia suomalaisia, joten vertailukohdatkin ovat vähissä. Mutta silti...

Jenni kirjoitti...

No, jotkut lukevat "sivistyneesti" ehkä kaikki Finlandia-kirjat, mutteivat sitten juuri mitään muuta.

Minäkin olen saanut Ihmisen osasta sellaisen kuvan, että se saattaisi päästä F-ehdokkaaksi - mutta epöilen, että se voi jäädä pääsemättä siksi, ettei Hotakainen voi olla "aina" ehdolla. Milloin F-ehdokkaat muuten julkistetaan, varmaankin lähiviikkoina?

Teresita kirjoitti...

Samaa tuossa mietin itsekin, ettei Juoksuhaudantiestäkään ole vielä niin pitkä aika.. Mutta toisaalta, jos kirja yksikertaisesti on ainakin ehdokkuuden arvoinen, olisi huutava vääryys, jos ei se pääsisi listalle vain siksi, että kirjailijalta on tullut aiemminkin hyviä teoksia.

Mutta kuten todettua, meikäläisen kaikupohja tälle asialle on kovin kapea :)

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Huomasin nyt paljastuksesi :) Hauskat! Minutkin lukeminen tekee aina välillä epäsosiaaliseksi!