keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Desperon taru

Kate DiCamillo

kuvitus Timothy Basil Ering

(suomentanut Pirkko Biström, alkuperäisteos The Tale of Despereaux, kustantaja Otava 2009)

""Urheutta, ystäväiseni", lankamestari kuiskasi. "Ole urhea prinsessan vuoksi." Ja sitten hän perääntyi ja kääntyi ja huusi: "Hiirikumppanit, lanka on sidottu. Lanka on solmittu." "

Pidän satukirjoista. Ja ennen kaikkea kauniisti kuvitetuista. Desperon tarun kansikuva ja teksti "Kertomus hiirestä, prinsessasta, keitosta ja lankarullasta" oli niin houkutteleva, että pakkohan tähän oli tarttua. Kirjassa oli päällisin puolin vanhan kunnon satukirjan henki.

Ja mikä ettei tarinassakin. Periaatteessa. Mietin vain, että minusta tarinassa oli yllättävän paljon synkkiä, melankolisia piirteitä ja olin suorastaan tyrmistynyt kohtauksesta, jossa Despero menettää häntänsä. Kun pieni Despero itkee itsensä uneen ja suree kipeää veristä tynkää, joka hännän kohdalla oli, olin kauhistunut. Tuntui, että kirjan päänäyttämönä oli linnan tyrmä, joka on täynnä ilkeitä rottia. Tuntui, että Despero oli kaikesta huolimatta sivuhenkilö ja kirjan pääosan varasti kovia kokenut, yksinkertainen palvelustyttö Maikki Emakko, joka sai jatkuvasti lyöntejä osakseen, kun ei osannut tehdä muiden mieleen mukaan. Ainakin sivumäärän perusteella Mai taisi saada melkein pääosan.

Kun prinsessan äiti kuolee kesken keiton syönnin ja Desperon oma isä pettää hänet Hiirineuvoston edessä, ei oikein voinut yhtyä takakansitekstiin, jossa tarinaa kuvataan viehättäväksi ja sympaattiseksi. Despero taasen on kyllä ylitsevuotavan sympaattinen hahmo. Ja mikäli tuota Maikki-sekoilua ei kirjassa olisi noin paljoa (se on sitä paitsi lapseen kohdistuvaa väkivaltaa), olisi Despero Tilli pelastanut prinsessan lisäksi myös tämän tarinan, joka kyllä pohjiltaan kertoo juuri siitä mistä lupaa; anteeksiannosta ja rakkaudesta. Pienestä isokorvaisesta hiirestä, joka syntyi silmät auki ja rakastui ihmisprinsessaan.

Silti pienoinen pettymys. En lukisi tällaista iltasaduksi kovin pienille lapsille. Oli vain turhan synkeä satu minun makuuni. Joko olen aikuisella iällä tullut liian herkäksi tai sitten en ymmärrä ollenkaan millaisia lapsille kirjoitettujen tarinoiden pitäisi olla. Desperon vuoksi suosittelen silti perehtymään tarinaan. Lankamestari ansaitsee sen myös.

Lumihiutaleet: * * *