maanantai 30. maaliskuuta 2009

The Arrival

Shaun Tan

(kustantaja Arthur A. Levine Books)

Mitä tehdä, kun ylistyssanat loppuvat? - Lainataan toisilta :) Muiden muassa Brian Selznick on todennut tästä teoksesta: "Bravo."

Kirjoitin The Rabbitsin yhteydessä universaalista kuvamaailmasta. The Arrivalissa tämä tulee mahtavasti esille. Tarina kertoo miehestä, joka lähtee uuteen maahan paremman pakoon uhkaavaa ilmapiiriä kotimaassaan. Vaimo ja tytär jäävät vanhaan kotimaahan odottamaan, että mies hankkii kodin ja työn uudesta maasta. Mies saapuu ihmetellen tähän uuteen kotimaahansa ja tapaa siellä muitakin syystä tai toisesta entisen kotimaansa jättäneitä ihmisiä. Tarina kuvaa toivoa paremmasta ja, tällä tarinalla vaihteeksi, on onnellinen loppu.

Universaaliksi tarinan tekee se, että näitä kuvia voi lukea ja katsella kuka tahansa mistä kulttuurista tahansa. Tarina sisältää tekstiä, mutta minä en ymmärrä sitä sen enempää varmaan kuin kukaan mukaan. Miltä mahtaakaan näyttää vieraan maan aakkoset, jos ne ensimmäistä kertaa näkee? Mitä kaikkia ihmeellisiä kulkuneuvoja ja laitteita, tapoja ja tyylejä, kasveja ja eläimiä uusi maailma sisältääkään. Nykyisen maailmanmenon aikana ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä lähteä maahan, josta voi lukea kaiken mahdollisen googlettamalla hetken aikaa. Mutta millaista se kaikki onkaan ollut vaikka sata vuotta sitten? Oikeaa seikkailua uskoisin!

Tätä Shaun Tan kuvaa loistavasti. Monet kuvat ja kohtaukset avautuvat hitaasti, jopa aika paljon jälkikäteen ja tarinasta irtoaa aina lisää pieniä oivalluksia. Kuten päähenkilön kohtaama mies, joka kertoo paenneensa vaimonsa kanssa saappain marssivia jättiläisiä, jotka halusivat polttaa kaikki pienet ihmiset. Kuvien ja historian yhtymäkohdat ovat uskomattomia. Kuinka kuvata kauhua yhdellä ainoalla kuvalla?

Toisaalta tässä tullaan siihen universaaliuteen toisella tavalla. Kukin kuvien lukija hakee tämän tarinan yhtymäkohdat omasta kokemusmaailmastaan eivätkä kaikki lukijat tietenkään yhdistäisi saappain marssivia jättiläisiä mihinkään erityiseen historian aikaan. Tämä tietysti pätee aivan kaikessa mitä maailmassa tapahtuu, mutta tästä syystä en lähde analysoimaan sen tarkemmin, mitä mikäkin kohtaus toi minun mieleeni. Se on vähän kuin arvailisin mitä Tanin päässä on liikkunut piirtäessään kuvitusta ja sellainen spekulaatio on jotenkin turhaa. hän itse kertoo sivuillaan enemmän kuvien taustasta.

Ylistän joka tapauksessa The Arrivalia yhdeksi parhaimmista koskaan käsiini saamista kirjoista. Kuvakirjoista ehkä paras koskaan. Lukekaa ja katselkaa, jos vaan mistään käsiinne saatte!

Lumihiutaleet: * * * * *

The Rabbits

John Marsden & Shaun Tan

(kustantaja Simply Read books)

"They came by water."

Jämähdin totaalisesti tuon Työelämän huonontumisen lyhyen historian kanssa. Se on niin suoraan sitä mitä töissä on meneillään nyt, etten pysty kauhean suurina annoksina ahmimaan. Mutta ei pelkoa, kyllä sen loppuun kahlaan. Enemmin tai myöhemmin. Tässä välillä voisin päivittää Kirjahyllyä parilla kuvakirjalla, jotka hankin muutama kuukausi sitten. Tässä siis ensimmäinen...

The Rabbits on kirjoitettu ja kuvitettu kuvaamaan kolonialismin vaikutuksia valloituksen kohteena olevan kansan näkökulmasta. Kirja on kooltaan A4:sta suurempi ja koko aukeaman kokoiset Shaun Tanin kuvitukset yhdistettynä John Marsdenin luomaan tarinaan ja naseviin lauseisiin luovat uskomattoman hienon kokemuksen. Molemmat miehet asuvat Australiassa, joten tarina liittyy olennaisesti keskusteluun aboriginaalien kohtelusta valkoisen miehen saavuttua kenguruiden maahan. (Tämä ei siis ole minun päätelmäni, vaan pointti löytyy tekijöiden kotisivuilta).

Kirja kertoo kuinka The Rabbits eli Jänikset (suomennos by me) saapuivat erään tarkemmin määrittelemättömän yhteisön keskelle. Ensin Jänikset tutkivat ympäröivää luontoa ja alkuperäiskansaa uteliaalla mielialalla, kunnes pian Jäniksiä saapui yhä lisää ja lisää ja lisää ja he valloittivat asumuksillaan koko maan. Seuraavaksi Jänikset alkoivat vallata maata myös tehomaatalouteen ja teollisuuteen ja alkuperäisväestön rauhaisa elo joutui pahasti vaakalaudalle. Pian luonto oli tuhottu. "Who will save us from the Rabbits?"

Vaikka kirja on "ohut" kuvakirja, en silti suosittelisi sitä lapsille (tätä ei siis ole suomeksi käännettykään, että kotimaassa ainakin kielitaitokin taitaa tulla vastaan). Tarinan loppu ei ole hyvä ja mikä pahinta, ei varmaankaan kovin kaukana todellisuudesta. Kuvituksessa on välillä dalimaista otetta ja tunnelmaa. Välillä taas kovin tummia ja uhkaavia sävyjä. Sanoisin aikuisten kuvakirjaksi ellei se kuulostaisi niin kaksimieliseltä. Mutta eikai siihen parempaakaan termiä ole.

Kirja on kaunis kertomuksen luonteesta riippumatta ja minusta ainakin tuli Tan-fani välittömästi. Tästä linkistä voi käydä ihailemassa The Rabbitsin kuvitusta Shaun Tanin omilla kotisivuilla. Kehotan vilkaisemaan muitakin töitä. Mies on nero. Tässäkin tarinassa yhtymäkohdat historiaan ovat selkeitä ja ehkä jopa monesti koluttujakin. Silti kuvituksessa on jotain täysin uutta ja omaperäistä kuitenkin ilman, että merkityksiä täytyy hakea "rivien välistä". Tan osaa etsiä tarinoista ne piirteet, joita muokkaamalla ja korostamalla hän pystyy samaan aikaan jotain... universaalia. (Palaan tähän aspektiin seuraavassa postauksessa).

Lumihiutaleet: * * * * *

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Slummien miljonääri

Vikas Swarup

(suomentanut Pirkko Biström, alkuperäisteos Q and A, kustantaja WSOY, Loisto pokkarit)

"Yhdeksältä aamulla juna höyryää asemalaituriin, joka on tungokseen asti täynnä touhukasta väkeä. Laskeudun laiturille ylläni sataprosenttisesta puuvillasta tehty repeytynyt safaritakki josta puuttuu kolme nappia, noen ja lian peittämät Levi's-farkut ja epäaito digitaalikello."

Parhaan elokuvan Oscarin tänä vuonna voittaneesta Slumdog Millionairesta on alun perin kirjoitettu kirja nimellä Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin. Olen yleisesti sitä mieltä, että kirja kannattaa aina lukea ennen leffaa. Tämä perustuu täysin kokemukseen ja on pelkästään tunnepohjainen reaktio. Mutta kohdallani toimiva. Niinpä ajattelin lukaista tämänkin ennen leffaan ja kerrankin jotain, joka on aivan viimeisintä hypeä etenkin, kun minulla ei ollut käsitystäkään mistä elokuvassa ja kirjassa on oikeastaan kyse.

Päähenkilö, köyhä tarjoilija, Ram Mohammad Thomas voittaa tietokilpailussa miljardin ja joutuu samana iltana poliisin pidättämäksi. Voittamisessa epäillään käytetyn vilppiä, sillä kuinka kouluja käymätön slummien kasvatti voisi tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin? Sitä paitsi tuotantoyhtiöllä ei ole rahaa maksaa miljardia. Tarinaan ilmestyy nuori nainen, asianajaja, joka päättää selvittää totuuden. Käyttikö tarjoilija vilppiä vai oliko kyse onnesta? Ram kertoo miten tiesi vastaukset kysymyksiin ja samalla vie lukijan ja asianajajansa uskomattomalle matkalle lapsuuteensa ja nuoruuteensa.

Swarup kirjoittaa nopeatempoista ja sujuvaa tekstiä. Tarinan myötä pääsee keskelle mausteista, meluista ja pölyistä Intiaa, ihailemaan Taj Mahalin sävyjen muuttumista auringonvalon myötä sekä tirkistelemään surullisia ihmiskohtaloja. Tarinassa on yksi hellyttävimmistä hahmoista, joihin olen kirjallisuudessa törmännyt. Shankar. Hänen kohtalonsa on sanoinkuvaamattoman surullinen vaikka hahmosta jääkin jotenkin hirmuisen positiivinen kuva.

Mistä tahansa muusta maasta kerrottuna monet niin surulliset kuin onnellisetkin tapahtumat olisivat olleet jotenkin yltiökliseisiä tai jopa täyttä kitchiä, niin ilmaistakseni. Mutta kirja on kuin Bollywood. Sankari joutuu koville ja sankaritar kärsii ylenpalttisesti ja silti pahoja asioita ei jäädä märehtimään, vaan odotetaan sitä onnellista loppua ja auringonlaskua meren rannalla. Ehkä siinä on jotain oikeasta slummien elämästä, ettei kannata suunnitella seuraava ateriaa tai yöpaikkaa pidemmälle, eikä vastaavasti ole hyötyä kantaa kaikkea raskasta menneisyyttä mukanaan, sillä nykyisyydessäkin on tarpeeksi kestämistä. Intia ei ole kitchiä.

Vaikka monet tapahtumista ovat todella raa'ankin tuntuisia, silti kirja on positiivinen ja jopa hieman ilkikurinenkin kuvaus huikeasta tietokilpailuvoitosta. Loppuratkaisussa on juuri se piirre, mistä muutenkin pidän: juuri kun luulet tietäväsi miten kirja päättyy, sankari esittää kommentin, jonka vuoksi joudut tarkistamaan sivusuun menneitä yksityiskohtia kirjan aiemmilta sivuilta. Ja vasta sitten tulee se odottamasi ratkaisu. Veikkaan elokuvaa näkemättä, että tässä tapauksessa Oscar on mennyt oikeaan osoitteeseen, sillä tällaisella tarinalla saa varmasti aikaan monipuolisen seikkailun.

Slummien miljonööri on pohjimmiltaan kertomus köyhän ihmisen pyyteettömyydestä ja selviytymishalusta. Surullisista kohtaloista, elokuvatähtien kimalluksesta, suuresta rakkaudesta, kauniista sankarittaresta, pahaa uhmaavasta sankarista ja auringonlaskusta Taj Mahalin yllä. Jo pelkkä kirja on Hollywoodin versio Bollywoodista. Onnellinen loppu.

Lumihiutaleet: * * * *