sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä


Junot Diaz

(suomentanut Vuokko Aitosalo, alkuperäisteos The Brief Wondrous Life of Oscar Wao, kustantaja Like)

"Mutta oikeastaan minun ei pitänyt puhua tästä, vaan siitä oudosta tunteesta, josta koko soppa sai alkunsa. Siitä brujatunteesta, joka värähtelee luissani, joka imaisee minut sisäänsä kuin pumpuli veripisaran. Tunne, joka kertoo minulle kun elämäni on muuttumassa. Tuo tunne on palannut."

Oscarin elämää varjostaa sukukirous. Kirous, joka kulkee käsi kädessä Dominikaanisen tasavallan diktaattorin Trujillon maalleen aiheuttamien traumojen kanssa. Kirous, joka on koskettanut Oscarin isoisää, suvun kuuluisaa lääkäriä, Oscarin äitiä ja nyt vainoaa Misteriä itseään. Fukú.

Oscar on läski, domikaani Amerikassa, roolipeleihin hurahtanut nörtti, jonka elämä pyörii sen ympärillä, että hän on edelleen neitsyt. Kirja kertoo pääosin siitä, kuinka sukukirous aiheuttaa Oscarille ongelmia. Vai onko kyseessä kirous? Onko se sittenkin vain elämää? Joka tapauksessa Oscarin elämä kulkee kuin höyryjuna kohti traagista loppua. Ja tietysti naisen takia.

Kirja on kovin moniulotteinen ja antaa ehkä enemmän niille, jotka tuntevat paremmin Dominikaanisen tasavallan historiaa. Tai niille, jotka etsivät identiteettiään kuten Oscar. Kirjoitustyyli on mutkikas ja täynnä sivujuonia ja -mainintoja. Ja kovin traaginen. Oscar on todellinen surullisen hahmon ritari. Periaatteessa juoni on jopa hieman ahdistava, mutta kirjailijan tapa esittää asiat on tyyliä "miksi-surkutella-tämä-on-vain-elämää". En oikein saanut kiinni kirjan maailmasta, vaikka päähenkilön kohtalo tietysti suretti. Toisaalta teki mieli ravistella jannua ja huutaa: "Hanki elämä". Eli kuulun kai sitten kirjan kuvaamiin kiusaajiin. Ei varsinaisesti mitään hyvän mielen luettavaa, mutta sanallista ilotulitusta kyllä.

Mainittavan arvoista kai on, että kirja on voittanut Pulitzer-palkinnon. Varmaankin ensimmäinen P-palkittu kirja, jonka minä olen lukenut. Oscar Waon elämä oli lyhyt ja merkillinen ja niin oli kyllä kirjakin. Tai ei oikeastaan lyhyt, mutta sitäkin enemmän merkillinen.

Lumihiutaleet: * * *

Ei kommentteja: