maanantai 22. joulukuuta 2008

Carpe jugulum


Terry Pratchett

(suomentanut Mika Kivimäki, alkuperäisteos Carpe jugulum, kustantaja Karisto)

"Toinen arvoitus on tämä: miksi vampyyrit ovat aina niin typeriä? Aivan kuin iltapuvun pitäminen vuorokauden ympäri ei olisi ilmikuollut vinkki jo sellaisenaan, miksi heidän pitää vielä asua vanhoissa linnoissa, joissa on tarjolla niin paljon keinoja vampyyrien kukistamiseen, kuten helposti repäistäviä verhoja ja seinäkoristeita, joista oli helppo vääntää nopeasti jokin uskonnollinen symboli? Kuvittelivatko he tosissaan, että heidän nimensä kirjoittaminen takaperin hämäisi ketään?"

Veikkaisin Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuvien kertomusten olevan kuin sinihomejuusto; sitä joko ei vain ymmärrä tai sitten siitä pitää todella paljon. Välimuotoa ei tässä tapauksessa varmaan ole olemassa. Itse kuulun Pratchettin kohdalla jälkimmäiseen ryhmään (ja sinihomeen kohdalla edelliseen..). En ole lukenut Kiekkomaailman tapahtumista ilmestyneitä kirjoja kuin ehkä viisi tai kuusi, mutta lähestulkoon aina reaktio on sama: Pidän siitä parodioivasta mustasta huumorista, jota kirjailija viljelee armoa antamatta.

Tällä kertaa parodian kohteena ovat vampyyrit ja uskomukset heidän kukistamisekseen. Ja tietysti valta. Valta on suorastaan klisee kun puhutaan satiirista. Ahneita on helppo parodioida. (mikäli tuo verbi on edes oikeasti olemassa..)

Carpe jugulum tarkoittaa 'tartu kurkkuun'. Kirjassa uuden ajan vampyyrit, jotka kutsuvat itseään muodikkaasti vampiireiksi, ottavat erään Kiekkomaailman valtakunnan haltuunsa aikomuksenaan tietysti riistää sen asukkaita. Vampiirit ovat päämiehensä johdolla opetelleet eroon 'psykokromaattisista' oireistaan, kuten päivänvalon pelosta tai valkosipulin vaikutuksista. Kaikki mahdolliset kliseet perinteisistä vampyyrielokuvista ja -kirjoista on käytetty. Vanhan linnan urkuja ja isäntien oopperaviittoja myöten. En ole pahemmin koskaan perehtynyt vampyyri-"genreen", joten erinäisiä viittauksia saattoi mennä lukiessa ohi, mutta ne jotka bongasin, iskivät kyllä tämän lukijan nauruhermoon.

Tiedättehän ajatuksen, jossa joku kaunis nuori neito eksyy keskieurooppalaistyyppiseen yksinäiseen linnaan, joka on täynnä synkkiä valuvia kynttelikköjä, hämähäkinseittejä, pölyä ja avoinaisia ikkunoita. Linnan isäntä pitää yllään frakkia ja oopperaviittaa ja huvittelee soittamalla synkkiä melodioita uruilla. Linnanherralla on epäilyttävän ruma palvelija ja mustien hevostan vetämä mustin tupsuin ja höyhenin koristeltu vaunu. Ja sitten neito eksyy yöpaidassaan linnan käytäville salamoiden iskiessä ja löytää huoneen, jossa on puuvaarnoja ja arkku ja loppu onkin historiaa. Vampiirit yrittävät irti tästä vanhasta nuivettuneesta käsityksestä, vaikka heidän palvelijansa Igor, (vanhan ajan kannattaja) pistää kampoihin parhaansa mukaan. Igor liittoutuu noitien, Muori Säävirkun ja Nanny Auvomielen kanssa ja sekaan sotketaan pappi, pieniä sinisiä miehiä, muutama feeniks-lintu ja kasa spontaanisti kokoontuvia kansalaisia. Niin ja kuningaskin vielä.

Kuulostaa tietysti hullulta. Ja sitähän se onkin, mutta itse pidän tästä kirjoistustyylistä, koska satiirin kohde on usein helposti tunnistettavissa ja lopun aikaa teksti on vain niin kielellisesti osuvaa. Josta tulikin mieleeni, että Harry Potterin suomentamista on kehuttu ja kohuttu monessa mediassa, mutta ei pitäisi unohtaa myös muita fantasian edustajia. Tämäkin teos olisi taatusti voitu pilata huonolla suomennoksella, mutta onneksi niin ei ole käynyt.

Tekisi mieleni siteerata moniakin kohtia kirjasta, mutta se ei olisi teokselle eduksi, koska ne jäävät helposti irti kontekstistaan. Sitä paitsi se, mikä on lukijan mielestä hervottoman hauskaa, ei toisilla sanoilla selitettynä ole enää ollenkaan sama asia. Mutta sen verran mainitsen, että Kiekkomaailman ehdottomasti paras tyyppi on Kuolema. Viikatemies, jolta puuttuu täysin kyky ymmärtää sarkasmia tai ironiaa. Tyyppi, joka ottaa kaiken kirjaimellisesti. Tässä teoksessa Kuolema piipahtaa vain parilla sivulla, mutta sitäkin loistavammissa kohtauksissa. Eräs taskuvaras kohtaa vampiirit eikä tajua mitä on tapahtunut (hän on siis kuollut kohtaamisen seurauksena). Viikatemies tulee korjamaan satoa ja mitä sanoo varas, kun hän kohtaa Kuoleman, jota ei tunnista? Heh. Rahat tai henki! Kohtaus on hilpeä, jos nyt sellaista voi tässä yhteydessä sanoa. Eikä kuulosta tällä tavoin selitettynä oikein miltään. (Kannattaa muuten lukea Pratchettin kirja Viikatemies, joka on omistettu tälle jättikokoisen sirpin kanssa hiipivälle hahmolle.)

Tätä kirjaa on vaikea lokeroida mitenkään sen erityisemmin. Mustaa huumoria, satiiria, vampyyreita ja täydellinen fantasia-maailma. Jos yksikään niistä ei houkuta, ei ehkä kannata tarttua juuri tähän kirjaan, mutta toisaalta, kaikkea uutta pitänee kokeilla. Kiekkomaailman menoon voi jäädä tavallaan koukkuun. Tai sitten minulla on vain kovin kieroutunut huumorintaju. :)

Lumihiutaleet: * * * *

4 kommenttia:

Maria L. kirjoitti...

Hyvää joulua ajattelin toivottaa, vaikka aattoilta on periaatteessa jo ohitse. Silti: toivottavasti on ollut hyvä fiilis.

Pratchett on jäänyt itselleni vieraaksi, yhden kirjan luin joskus kauan sitten, enkä saanut makua. No, se on sellaista joskus. Hienoa kuitenkin että se mikä ei kolahda yhdelle, kolahtaa toiselle.

Kirja- ja lukurikkaita hetkiä jatkossakin!

Ahmu kirjoitti...

Pitäisi perehtyä näihin, sillä en ole kyseiseen kirjoittajaan tutustunut yhtään!

Toivottavasti joulu meni hyvin! Miten blogiprojektisi muuten etenee?

Ja rauhallista Uutta vuotta tietysti!

Ahmu kirjoitti...

Olipa kiva kuulla sinusta! Mutta nettitauko on välillä todella hyväksi, sillä koneen näpyttely syö aikaa kaikelta muulta ja erityisesti nimenomaan niiltä kaikilta projekteilta ja ideolta, jotka mielessä kytevät.

On kyllä haastavaa kun pää on täynnä hienoja ajatuksia, jotka haluaisi toteuttaa. Minullakin on tulevalle vuodelle kamalan paljon kaikenlaisia suunnitelmia. Käsitöiden näpertely on näistä jutuista vain yksi: sen lisäksi haluaisn taas päästä kirjoittamaan, kaivaa pensselini esille ja ryhtyä maalaamaan ja suunnitella talonkunnostusprojektia, josta olen ehkä maininnut jossakin postauksessani: kamalasti kaikkea kivaa, mitä tahtoisin tehdä.

Insinööriys on varmasti ihan eduksi suunnittelussa. Voisin kuvailla omaa haaveiluani humanistihörhöilyksi, koska inspiraationi lennähtelee suuntaan ja toiseen ja aloitan uutta ennen kuin olen saanut ensimmäisen homman loppuun. Voi toivotonta...

Mutta idearikasta vuodenalkua sinne!

Tiina Susanna kirjoitti...

Rakastan Pratchettiä, noidat ja Rincewind ovat suosikkejani.