keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Yllätysvieras


Cecelia Ahern

(suomentanut Terhi Leskinen, alkuperäisteos If you Could See Me Now, kustantaja Gummerus)

"Kun lasi tai lautanen putoaa maahan, kuuluu kova räsähdys. Kun ikkuna menee rikki, pöydänjalka katkeaa tai taulu putoaa seinältä, seurauksena on erilaisia ääniä. Mutta kun sydän särkyy, siitä ei kuuluu hiiskahdustakaan."

Minulla oli voimakas ennakkoasenne tähän pokkariin, jonka satuin joskus kesällä hankkimaan. Ajattelin, että kyseessä on vaihteeksi jälleen elämää suurempaa amerikkalaista hömppää, jossa taas joku löytää "sen oikean" kaikkien hankaluuksien jälkeen. Takakannessa on siteerattu Cosmopolitan-lehden arviota kirjasta ja se lisäsi ennakko-oletustani, että kirja kuuluu samaan kevyeen kastiin kuin lehtikin. Myös kannen kuvitus ja väritys suuntasi ajatukseni imelään "sinkkuäidille sulhanen" -tarinaan.

Vähänpä tiesin.

Ensinnäkään kirja ei kerro amerikkalaisesta naisesta, vaan irlantilaisesta. Periaatteessa tapahtumat voisivat tapahtua missä vain, maalla ei tässä ole väliä, mutta Irlanti on juuri sopiva. Maalla on riittävästi katu-uskottavuutta. Toisekseen, Cosmopolitanin siteeraus kuuluu: "Mikä parasta, kirja onnistuu yllättämään myös lukijan!". Tämä pitää täysin paikkansa. Ehdottoman positiivisella tavalla.

Kirja kertoo Elizabethista ja Ivanista. Elizabeth on sisustussuunnittelija pienessä irlantilaisessa kaupungissa. Hän on kuusivuotiaan sisarenpoikansa Luken huoltaja. Luken äiti, Saoirse, on ongelmakimppu, joka käyttää liikaa kaikenlaisia nautintoaineita ja aiheuttaa hankaluuksia itselleen ja siinä sivussa kaikille muillekin. Elizabethin ja Saoirsen äiti on lähtenyt kotoa tyttöjen ollessa pieniä ja heidän isänsä on musertunut loppuelämäkseen sen takia. Elizabeth pelkää sekä menneisyyttään että nykyisyyttään ja piiloutuu pedantin ulkokuoren taakse. Kunnes kylään tulee vieras, Ivan.

Ivan tuo Elizabethin ja Luken elämään uusia tuulia ja rentoutta. Ivan tuntuu olevan vapaa kaikista sosiaalisista koodeista ja säännöistä, jotka säätelevät ihmisten elämää muiden silmissä. Tiedättehän kompleksin mitä-naapuritkin-nyt-ajattelevat... Mutta kuka Ivan oikeastaan on? Sitäpä en tässä kerro, vaikka mieli tekisi muutama avainsana paljastaa. Sen verran voin kuitenkin mainita, että Ivan on kotoisin paikasta nimeltä Sutivukileim.

Cosmopolitanin kommentin mukaisesti kirja kyllä yllätti ainakin tämän lukijan. Se johtuu pääosin ennakkoasenteesta, josta ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Periaatteessa kirjassa on kevyttä piirrettä, mutta mitään siirappista hömppää se ei ole (kansikuvasta huolimatta). Kirjan loppupuolen kohta, jossa kuvaillaan mahdottoman rakkauden aiheuttaa sydämen särkymistä, sai kyllä silmät sumeaksi. Kauniisti ja ajatuksella kirjoitettu hyvän mielen tarina. Missä lieneekään Ivan nyt?

Lumihiutaleet: * * * *

4 kommenttia:

Maria L. kirjoitti...

Nyt ei ole rahkeita pohtia esittelemääsi kirjaa. Mutta kirjoittamistasi mietteistä tuli mieleen, että sinua saattaisi ehkä kiinnostaa kirjailija Kirsti Ellilän blogi Kirjailijan häiriöklinikka. Minä viihdytän siellä itseäni säännöllisesti. Pidän Ellilän tavasta ilmaista itseään sekä siitä, että hän ei arastele ottaa arkojakaan aiheita esille. Tai arkoja arkoja.

Ehkäpä pikemmin niin, että hän ei arastele puhua asioista suoraan. Tämä on nyt itselläni päällimmäisenä tällä hetkellä, koska oikeasti tuntuu siltä, että kielikuvin, metaforin tai miten asioista väistellen puhumista nyt ikinä kutsutaankaan, häiritsee elämistä konkreettisesti, koska en ymmärrä missä mennään, jos asioista ei puhuta siten kuin ne ovat. Etenkin jos puhuja on työnantaja.

Maria L. kirjoitti...

Ai niin. Ellilän blogi on siis täällä: http://k.ellila.vuodatus.net/

Jäin miettimään myös sitä, olenko jo mainostanut tätä blogia sinulle, mutta en muista. Oli miten oli, ei ole tarkoitus tuputtaa.

Teresita kirjoitti...

Itse asiassa paljastan pienen jutun. Olen itse aika laiskasti laittanut linkkejä hyviin, kiinnostaviin blogeihin, jos huomaan, että löydän sinne jonkun toisen blogin kautta. Eli, kun vierailen Alas taikavirtaa -blogissa, vilkaisen useasti ne linkit jotka sieltä löytyvät. Tunnustan, olen superlaiska. Toisaalta vetoan siihen, että insinöörin logiikalla voin perustella tämänkin jollain logiisella jargonilla, jos joku kysyy. :)

Teresita kirjoitti...

Olipa taas kommentti, mitä lie tarkoitin sillä. Joka tapauksessa, olen piipahtanut joskus Kirjailijan häiriöklinikalla, mutta pitääkin alkaa seuraamaan säännöllisemmin. Eikä se ole tuputtamista, kun antaa vinkkejä hyvistä jutuista :)