keskiviikko 19. marraskuuta 2008

The Ghost


Robert Harris

(kustantaja Simon & Schuster)

"I watched my sentences emailed to the news agencies. And within a couple of minutes, on the computer screen and on television, I started seeing and hearing them all over again. ("In a statement issued in the last few minutes, the former prime minister says..."). The world had become our echo chamber."

Tämä kirja on ilmestynyt suomeksikin nimellä Haamukirjoittaja. Olen kuitenkin iloinen, että luin kirjan englanniksi. Kirjan päähenkilöt ovat brittiläisiä ja heidän tavassaan puhua on mielestäni paljon sellaista, joka on kovin vaikea suomentaa. Tai ainakin se jollain tavalla uppoaa paremmin alkuperäiskielellä. Lisäksi englanninkielisen painoksen kansilehdet ovat mielenkiintoista luettavaa. Olen tähän kiinnittänyt huomiota aikaisemminkin. Sieltä löytyy vaikka mitä tietoa; muun muassa hakusanat, joilla Kongressin kirjastosta voi kirjan tietoja selata. Mikäli siis ymmärsin lukemaani oikein.

No, itse kirjaan. Britannian ex-pääministeri kirjoittaa muistelmiaan julkisuuskuvaansa parantaakseen ja kuten tapana, joku toinen, haamu, kirjoittaa ne hänen puolestaan. Kirjan päähenkilö saa pääministerin muistelmat tehtäväkseen, koska edellinen haamukirjoittaja kuolee äkillisesti. Haamun haasteena on löytää kirjaan ex-pääministerin ääni ja tyyli, jota tehtävää hän suorittaa haastattelemalla asiakastaan ja tutkimalla arkistoja. Kirjoittajan paneutuessa tehtäväänsä, hän löytää ristiriitaisia tietoja niin pääministerin menneisyydestä kuin edellisen haamun kuolemasta ja niiden todenperäisyyttä tutkiessaan joutuu keskelle poliittista pommia. Loppuratkaisu on, kuten odottaa saattaa tämän tyylilajin kirjoista, yllättävä mutta tarkemmin ajateltuna ei ehkä sittenkään. Jännite kyllä säilyy koko kirjan ajan ja oli pakko lukea aina vain vähän lisää ennen kirjan laskemista käsistään, sen verran uhkaavaan sävyyn tapahtumat vyöryvät. Silti kyse ei ole mistään toimintakirjasta, vaan enemmänkin poliittisesta jännitteestä ja diplomatian kiemuroista. Kirja antoi, vaikka fiktiota onkin, aika mielenkiintoisen kuvan maailmanpolitiikan näyttämöstä ja ICC:stä. Tätä voi suositella luettavaksi myös salaliittoteorioita rakastaville.

Kirja on saanut paljon kansainvälistä huomiota, koska on väitetty, että teoksen ex-pääministeriparin inspiraationa olisivat Tony ja Cherie Blair. Etenkin kirjassa esiintyvän pääministerin vaimo Ruth Lang kuvataan sekä ulkonäöllisesti että suhteessa mediaan kovin samankaltaisena kuin rva Blair. Mutta toisaalta, siihen ne yhtymäkohdat taitavat kuitenkin jäädä. Veikkaan, että kirjan myynti ei ainakaan ole huonontunut tästä kohusta. Harris on työskennellyt Blairin kanssa läheisestikin, kunnes heille tuli eriäviä näkemyksiä Irakin sodasta. Niinpä yleisön uteliaisuutta voidaan hieman voidella ajatuksella, että jotain tällaistäkö oli meneillään politiikan takahuoneessa.

Tuohon en ota mitään kantaa, että mikä osa on fiktiota tai mikä faktaa. En ole niin perehtynyt kirjasta käytyyn keskusteluun. Selvää on kuitenkin se, että olen kuin suuri osa lukijakunnasta, eli kirjan tapahtumat ovat sen mielenkiintoisempia mitä enemmän antaa itselleen periksi miettiessään mikä voisi olla kuten oikeassa elämässä. Pientä leikittelyä ajatuksella. Lisäksi vilkaisu haamukirjoittajan työhön tuo kirjaan yllättävän kiinnostavan vivahteen. Asioita, joita ei ole koskaan tullut ajatelleeksi. Kyllähän sen periaatteessa on tiennyt, ettei kaikilla julkisuuden henkilöillä voi olla aikaa ja taitoa kirjoittaa elämänkertojaan itse, mutta kuitenkin jollain naiivilla tavalla on kuvitellut, että josko kuitenkin...

Eli hyvää, perusjännittävää lukemista. Ei mikään klassikko, mutta myyntimenestys ilmiselvästi.

Lumihiutaleet: * * *

2 kommenttia:

Ahmu kirjoitti...

Voi miten hieno pohja! Pitääpä itsekin koittaa askarrella jotakin.

Harmi vaan, että tuppaan kyllästymään niin pian kaikkeen. Tuulenpesän pohja alkaa jo nyt tuntua tympeältä, vaikka olen katsellut sitä vasta muutaman viikon. Jokin vaihtelu voisi kuitenkin piristää.

Viime yönä satoi tänne lumi! Hurjan paljon kauniimmalta näyttää kaikki. Poikkea ihmeessä lueskelemaan taas kun rauhassa ehdit: on hauska kuulla, miten olen selviytynyt kirjoitusurakasta lukijan näkökulmasta tarkasteltuna!

Teresita kirjoitti...

Kiitokset! Blogi-pohja on Our Blogger Templates sivuilta ja kuvat ja värit olen sitten säätänyt itse. Ja jotain muuta pientä, mitä osaan. Kun kerran vihdoin sai aikaan :)