sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Tuhokapitalismin nousu


Naomi Klein

(suomentanut Ilkka Rekiaro, alkuperäisteos The Shock Doctrine: the Rise of Disaster Capitalism, kustantaja WSOY)

"Tämä kehitys on viety pisimmälle Israelissa. Koko maa on suojattu muurilla, ja sen ympärillä asuu pysyvillä punaisilla vyöhykkeillä ihimisiä, joita ei milloinkaan päästetä sisään. Juuri tältä yhteiskunta näyttää, kun se on menettänyt taloudellisen kimmokkeen rauhan solmimiselle ja kun on sen taloudellisen edun mukaista käydä loputonta terrorismin vastaista sotaa, jota on mahdoton voittaa. Aidan toinen puoli näyttää Israelilta ja toinen Gazalta."

Kirjahyllyssä on viime viikoilla ollut hiljaista. Töissä on ollut kiireitä ja sitten vielä vähän lisää kiireitä. Toisena syynä on ollut tämä tiiliskivi, jota olen kahlannut läpi. Naomi Kleinilla on niin paljon asiaa, ettei sitä pysty kovin nopealla tahdilla sisäistämään ja rehellisesti on sanottava, että välillä maailmantalouteen liittyvät asiat ovat äärimmäisen tylsää luettavaa. Miksi sitten kahlasin kirjan läpi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikesta huolimatta jäin siihen koukkuun.

Klein kirjoittaa maailmanlaajuisesta vapaan kaupan rintamasta, joka Tuhokapitalismin nousussa saa vähintäänkin salaliiton leiman. Kirja on ennen kaikkea paljastuskirjan tyylinen tai ehkä sen tarkoitus on shokeerata ja provosoida lukijaa. Vapaan kaupan ajattelijoita ei liiemmin säästellä kirjan sivuilla vaan jatkuvasti nousee esiin samoja nimiä, henkilöitä ja yrityksiä, jotka ovat hyötyneet maailmalla tapahtuneista katastrofeista taloudellisessa mielessä hyvinkin paljon.

Kirjaa lukiessa tulee väistämättä mieleen voimakaskin kritiikki Kleinin väitteille. Hänellä on kirjan lopussa uuvuttava lähes 80-sivuinen lähdeluettelo, joten taustat on kyllä tarkistettu. Silti välillä tulee ajatus, että ehkä kirjoittaja vetää hieman liian suoria johtopäätöksiä esimerkiksi Neuvostoliiton romahduksesta. Ehkä siinä oli muitakin tekijöitä, kuin vain Chicagossa taloustieteitä opiskelleet konsultit, (mutta tämä vain mielipiteenä). Toisaalta, jos osakin kirjan asioista on kuten Klein väittää, niin maailman voi nähdä aika erilaisin silmin. Jos sanotaan, että raha määrää kaikesta, niin se on kyllä ajatus joka syöpyy lukijan mieliin kirjan edetessä.

Kleiniä on moitittu siitä, että hän kirjoittaa vain syytöksiä eikä tarjoa ollenkaan ratkaisuja, mutta mielestäni se ei ehkä ollutkaan tämän kirjan tarkoitus. Veikkaan, että suurimmalle osalle lukijoita kirjan sisältö tarjoaa kokonaan uudenlaisen maailman ja uusia näkökulmia niin kovin moniin tuhoisiin tapahtumiin maailmalla. Sellaisten asioiden sulattelukin vie aikansa. Sitä paitsi fyysisesti kyseessä olisi ollut täysin käsittämättömän painava järkäle, jos siihen olisi lisätty vielä poliittinen ohjelma, kuinka kaikki maailman ongelmat ratkaistaan. Mielestäni kirjan suurin tarkoitus on herättää keskustelua ja saada ihmiset näkemään esimerkiksi Irakin sodan syyt toisin. Moni varmasti on miettinyt, että mitä järkeä on ensin pommittaa kaikki rakennukset maan tasalle ja sitten organisoida jälleenrakennusoperaatio? Minä ainakin mietin, enkä vain insinöörin näkökulmasta. En vain ole ollut tarpeeksi fiksu, tai ehkäpä olen uskonut maailman hyvyyteen liikaa, jotta olisin oikeasti voinut nähdä sen mitä meidän kaikkien silmien edessä tapahtuu. En nyt tarkoita, että uskoisin jokaista yksityiskohtaa, mikä kirjassa esitetään, mutta ei sieltä tarvitse ottaa kuin suuret linjat ja silti ollaan jonkin sellaisen käsittämättömän ahneuden edessä ettei sitä voi vain ymmärtää.

Kirjasta on sanottu useassa tilanteessa ja julkaisussa, että tämä kirja kaikkien kannattaisi ehdottomasti lukea. En ole millään tavalla vastaan tuota ajatusta. Jokainen meistä tarvitsee jotain tällaista pysyäkseen hereillä maailman tapahtumien suhteen. Se, että mikä on totuus mistäkin asiasta, on täysin mahdoton selvittää, mutta lähelle pääsee, jos joskus perehtyy johonkin asiaan enemmän kuin vain sen, mitä länsimainen media meille syöttää. Tai mitä sen annetaan syöttää. Kriittisyys on tärkeää. Niin tätä kirjaa lukiessa kuin sen kuvaamia tapahtumia seuratessa. Se auttaa ymmärtämään tätä hetkeä ja historiallisia linjoja. Usein historiassa tapahtuneita asioita kuvataan vain yksittäisinä tapahtumina vaikka edellisen tapahtuman ratkaisu usein kätkee sisäänsä seuraavan aloituksen. Se kuuluisa historiallinen jatkumo. Eivät taloudelliset asiat vain ala jostain ja lopu johonkin vaan kaikella on syynsä ja seurauksensa. Tätä jatkumoa Klein esittelee kirjassaan erittäin mielenkiintoisesti ja johdonmukaisesti.

Kirjan perusajatuksena on se, että vapaata kauppaa kannattavat lobbaajat ovat saaneet hallitukset ympäri maailmaa tekemään ratkaisuja valtioiden taloudessa, jotka heikentävät valtion omaa valtaa ja sosiaalisia turvaverkkoja ja luovat enemmän valtaa globaaleille yrityksille, joiden pääasiallinen tarkoitus on hyötyä maan heikosta tilanteesta taloudellisesti. Mitä suurempi katastrofi, sen suuremmat ja globaalimmat yritykset käyvät kilpailua jälleenrakennusurakoista. Kaiken tämän seurauksena varallisuuserot kasvavat ja syntyy nk. vihreitä vyöhykkeitä, jossa ne keillä on rahaa, voivat ostaa itselleen turvallisen elämän muurien suojaamilta alueilta ja ne, keillä ei ole varallisuutta, joutuvat taistelemaan nk. punaisilla alueilla, missä elämä on kirjaimellisesti päivittäistä taistelua. Rauha ei ole enää taloudellisesti houkuttavaa. Ennen pelkkä sodan uhka sai kurssit laskuun, mutta nykyisin, tuhokapitalistien maailmassa, katastrofeista osataan hyötyä voimakkaasti. Etenkin USA:n johdolla.

Tuo oli vain äärimmäisen kapea tulkinta kirjan sisällöstä eikä se missään nimessä tee oikeutta teokselle. Ontuvaa analyysia, mutta nyt ei irtoa parempaa, tai sitten se menisi pitkähköksi selittelyksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään huuhaa-vasemmiston hyökkäys kapitalistipossuja vastaan, vaan äärimmäisen hyvin esitetty ja perusteltu syytös maailman talousvaltaapitävien tahojen toimista. Ainoana miinuspuolena on kirjan paino, joka teki selällään lukemisesta lähes mahdotonta. Eli jos vain aikaa ja mielenkiintoa löytyy, kannattaa teoksen ehdottomasti perehtyä. Pieni poliittisen historian tuntemus ei ole pahasta, mutta ei mitenkään välttämätöntä.

Seuraavaksi tartun todenteolla Aakkoshaasteeseen, koska se on jäänyt vähän jumiin. Muutamien kirjainten kohdalla tulee ongelmia, mutta olen kyllä tehnyt jo suunnitelman miten edetä. Aika tulee varmaan pahasti vastaan, sillä kun katson taaksepäin, on lukuvauhtini kuukausitasolla aika laimea, vain muutama kirja. Kiirettä siis pitää. Firman lomautukset tulevat tässä kohdin hyvään tarkoitukseen, mutta kai sitä pitäisi kotonakin jotain tehdä... Kuten laittaa puutarha talvikuntoon tai tehdä suursiivous. Kaikenlaista sellaista tavallista ja arkista. (=huono omatunto puhuu, olen katsonut koko viikonlopun WestWingiä DVD:ltä ja lukenut kirjoja.. Pitäisi ainakin imuroida. Ja siivota keittiö. Ja lakaista lehdet portailta. Ja käyttää koiraa pitkällä lenkillä. Ja varmaan pestä pyykkiä ja vaihtaa lakanat. Ja ehkä jopa pyyhkiä pölyjä. Ja sitten olisi vielä yksi tilkkutäkki, joka on ollut tekemättä jo puolivuotta. Ja se tenava kenelle lupasin täkin ryömintäpeitoksi; no arvaatte varmaan, että hän kävelee jo kohta. Jee..)

Lumihiutaleet: * * * * *

6 kommenttia:

Maria L. kirjoitti...

Tilkkutäkki! West wing! (vähänkö oli lempisarjani silloin joskus, ja vähänkö haaveilen että hommaan boxin ja tuijotan koko sarjan vielä joskus läpi. Koska se vaan oli niin hyvä.

Niin ja sitten se Naomi Klein. "Kapitalistipossut". He hee.

Okei, vakavasta aiheesta vakavasti: vaikuttaa todella kiinnostavalta (= monipuoliselta) kirjalta, josta onkin varmaan vaikea tehdä "nopeaa pika-analyysiä". Mutta ehkä kirja onkin kirjoitettu sitä silmällä pitäen, että ihmiset jäisivät miettimään asioita ja ehkäpä jopa palaisivat kirjaan joskus myöhemmin.

Pitää kyllä "sitten joskus" ehdottomasti tutustua tähän. Aina välillä turhauttaa kuinka paljon maailmassa olisi luettavaa, ja kuinka vähän aikaa lukemiseen loppujen lopuksi voi käyttää.

Ahmu kirjoitti...

Voi nenä. En ollut jostain syystä huomannut 16.syyskuuta jättämääsi kommenttia - anteeksi, ei ollut tarkoitus dissata.

On vaan niin masentavaa, ihan yleisesti, kun maailma pyörii rahantekemisen ja ahneiden ihmisten ympärillä. Tämä oli lähinnä aasinsilta ja assosiaatio, jonka kirjoituksesi herätti. Töitä tehdään kun on pakko ja työn tekemisen ilo katoaa kokonaan, kun ratkaisevalla tavalla tärkeät asiat katoavat ja sitä myötä koko motivaatio. No, ei tämä ehkä liity siihen, mitä sinä koet, mutta olen aasinsiltojen mestarirakentaja, anteeksi!

Meillä töissä stressiä aiheuttaa uusi avoinnapitojärjestely, josta kukaan ei tiedä vielä mitään, vaikka muutoksen pitäisi tapahtua muutaman kuukauden päästä. Ihmiset uhkaa irtisanoutumisella, mutta tosiasiassa kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Uhkailua ja purnaamista. Yleinen mieliala on jokseenkin alavireinen, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Ja syksy on kaunis, mutta niin tolkuttoman pimeä...

Teresita kirjoitti...

Marialle: hankin West Wingin toisen tuotantokauden, kun löysin "alennusmyynnistä" eli pari euroa alle normaalin hinnan. Olisi pitänyt hankkia ekakin ja kolmas.. Olen katsonut kohta koko kauden ja jostain pitää saada lisää. Tämä on ensimmäinen minkään sarjan dvd-boxi jonka hankin. Pitänee hankkia useampia. On se vaan autuus katsoa vielä yksi jakso.. ja vielä yksi. Eikä tule käytyä jääkaapilla niin usein kun ei ole mainoskatkoja.

Jep. Tilkkutäkki. Rakkauttani geometriaan, symmetriaan ja kauniisiin kankaisiin. Vielä kun osaisi ommella..

Ahmulle: Eipä tuo mitään. Käyn kommentoimassa aina silloin tällöin, enkä välttämättä muista edes käydä vilkaisemassa onko vastausta kuulunut. Meillä ei lasketa!
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että työpaikoilla (tai missään) aletaan toteuttaa jotain uudelleenjärjestelyjä ennenkuin niitä on edes suunniteltu loppuun. Se on käsittämätöntä ihmisten kiusaamista. Ja aiheuttaa hirmuisen paljon epävarmuutta. Toivottavasti tilanne kuitenkin helpottaa pian, ei ole mukavaa työskennellä, jos mieltä painavat ylimääräiset asiat.

Meillä syksy lisäksi muistuttaa missä asutaan.. Naapurin portailla istui viime perjantaina susi. Nälissään kuin mikä. Enkä edes ajattele asuvani korvessa..

Maria L. kirjoitti...

Susi!

No antoiko kukaan sille ruokaa? Vai lähtikö jolkottelemaan omia polkujaan?

Mistä sen tiesi että se on nälissään? (Okei, jos naapurin koira on kadonnut, ja vain nahkanriekaleet jäljellä, niin ehkä siitä, mutta lähden siitä olettamuksesta että näin ei ollut käynyt.)

Teresita kirjoitti...

Se jätti jälkeensä kasan suuria tassunjälkiä ennen kuin lähti jonnekin korpeen takaisin. Nälissään sen on kuulemma täytynyt olla, koska oletettavasti liikkui yksin asutuksen tuntumassa, missä on lähes joka talossa koira. (pitäisi kuulemma yksin liikkuessaan vältellä koiria). Minä en näistä elukoiden ajatuksista tiedä, näin vain kerrottiin... Meidän koira taisi ainakin nukkua kopin perällä ihan hiljaa. Taisi tajuta parhaammaksi.

Maria L. kirjoitti...

Kiitos kun päivitit blogini linkin. Ja kerroit sudesta. Tuli hyvä mieli. Kun ei ole ollut viikoista parhain.