tiistai 16. syyskuuta 2008

Lumoavien mausteiden kahvila


Marsha Mehran

(suomentanut Henna Kaarakainen, alkuperäisteos Pomegranate Soup, kustantaja Helmi Kustannus)

"Valo kirkastui hänen hiipiessään lähemmäksi vanhaa konditoriaa, ja voimakas, eksoottinen aromi sai hänen paksut polvensa tutisemaan kuin ujolla koulupojalla."

Siskokset Bahar, Marjan ja Layla ovat maanpaossa Iranista ja ovat päätyneet irlantilaiseen kylään meren äärelle. Sinne he perustavat herkullisia ruokia ja tuoksuja tarjoavan Babylon Cafén. Muistot Iranista ja tapahtumista ennen maasta pakoa eivät kuitenkaan jätä rauhaan, kuten eivät kylän ennakkoluuloiset juorueukotkaan. Lumoavien mausteiden kahvila ei silti ole mikään masentava tai ahdistava kertomus. Päinvastoin. Ihanasti kuvailtuja herkkuja ja ihmisiä. Merellisiä maisemia ja kylän kupeessa kohoava pyhiinvaeltajien vuori.

En ole hetkeen lukenut yhtä hauskasti ja sujuvasti kirjoitettua kirjaa. Mehranin kuvailemat kylän kuivakat juoruakat, ylimielinen olutparoni, kulinaristi kirkkoherra ja haltioihin uskova kauppias ovat niin hauskoja hahmoja, että nauroin tarinan mukana ja säälin hahmoja heidän joutuessaan vastoinkäymisiin. Juonellisesti kysymys ei varsinaisesti ole mistään maata mullistavasta, mutta samalla on kuitenkin. Nuoresta rakkaudesta. Kohtalon sormesta. Ja siitä, että tekee elämässään sitä mistä eniten pitää.

Tapahtumat sijoittuvat 80-luvulle, Iranin vallankumouksen jälkeisiin vuosiin. Siskokset ovat ensin paenneet poliittisia ongelmia Lontooseen ja sieltä eteenpäin Irlannin rannikolle. He vuokraavat leskeksi joutuneelta italialaisrouvalta tämän miehen konditorian tilat ja aloittavat mausteisen matkan osaksi ennakkoluuloista ja vanhakantaista kylää. Nuorin siskoista rakastuu paikallisen olutparonin vaimon syrjähypyn tuotokseen ja granaattiomenakeitto on valmis. Olutparoni kun haluaisi ostaa vanhan konditorian perustaakseen kiinteistöön diskon, jossa pääsisi toteuttamaan piiloteltuja tanssihalujaan. Hänen mielestään ulkomaalaiset siskokset ovat vähintäänkin noitia ja kaikki kanssakäyminen heidän kanssaan pitäisi kieltään kaupungin johdon taholta. Marjan, joka on siskoista vanhin, ratkaisee kuitenkin ongelman kuin ongelman valmistamalla jonkun eksoottisen ruokalajin ja voittamalla sitä kautta kyläyhteisön puolelleen.

Kirjan reseptejä pitää varmaan kokeilla, koska lukiessa tulikin kauhea nälkä.

Lumihiutaleet: * * * * *

5 kommenttia:

Ahmu kirjoitti...

Täytyypä lukea, kuulostaa kivalta!

Ahmu kirjoitti...

Juuri si H-hetki! Huomenna! Kammottavan jännitäävää, ja toisaalta vähän kutkuttavaa.

Ehkä jätän sen mereen kävelemisen toiseen kertaan, vaikka se tuossa kohtuullisen lähellä onkin... :P

Pitää tutustua siihen mainitsemaasi kirjajuttuun heti kun pystyn ajattelemaan järkevästi ja tajuamaan jotakin mitä teen. Juuri nyt se ei taida onnistua ;)

Maria L. kirjoitti...

Olen vähän laiska enkä jaksa googlata: onko kirja miten tuore? Ja kenen kustantajan?

Vaikutti kiinnostavalta. Viime aikoina on tullut tuon tyyppistä kirjallisuutta luettua vähemmän. Itse asiassa on tullut luettua tosi vähän yhtään mitään.

Teresita kirjoitti...

Kirja ei käsittääkseeni ole supertuore, alkuperäisteos on ainakin englanniksi 80-luvulta. Tämän version ostin Loisto-pokkarina vuosi sitten.. Löytyy pokkarina myös meidän pikkupaikkakunnan kirjastosta, että luulisi löytyvän muualtakin. Suosittelen kyllä, hyvän mielen kirja!

Ahmu kirjoitti...

Kiitos onnitteluista! Kaikki meni oikein mukavasti ja jäi hurjan hyvä mieli. Nyt taas sitten palailua arkielämään :)