keskiviikko 6. elokuuta 2008

Lemmikkikaupan tytöt


Anja Snellman

(kustantaja Otava)

"Miten tällaista voi tapahtua täällä, tässä maassa? äiti kirjoittaa."

Olen vähän sivistymätön ehkä, koska Lemmikkikaupan tytöt on ensimmäinen Anja Snellman jonka olen lukenut. Kirja oli aika ahdistava. Tarkoituskin oli varmaan. Pieni äkäinen angsti-feministi nosti päätään minussa todella pahasti, kun tarina pääsi alkuun. Millaistakohan olisi olla mies ja lukea tällaista kirjaa? On oikeastaan hyvin vaikeaa kommentoida kirjan teemoihin mitään ilman, että mieleen tulee saarnaavaa feministimössöä.

Kirjan myötä selviää, että päähenkilö Jasmin, on yläasteikäinen tyttö, joka pyrkii tekemään vaikutusta uuteen ystäväänsä Lindaan. Kaikki entiset harrastukset ja ystävät alkavat tuntua lapsellisilta ja tytöt kaipaavat uusia tuulia. Heistä tulee Lemmikkikaupan tyttöjä ja he katoavat läheisiltään. Tässä vastaan Snellmanin viimeiseen kysymykseen ja totean, että kirjassa Jasmin on uhri. Vaikkakin ehkä aluksi omasta tahdostaan ja ymmärtämättömyyttään. Insinöörillä on vähän mustavalkoinen maailmankuva eikä ihan kaikkea kuitenkaan jaksa kyseenalaistaa. Uhri mikä uhri. Vaikken ole vanhempi, oli silti raastavaa lukea äidin syyllisyydentunnosta; kuinka hän ei ole kaivannut lastaan viikkoon?

Kirjan parasta antia oli ehdottomasti epilogi. Kolonialismi ja orjuus. Globaalilla valtiotasolla tai paikallisesti henkilötasolla. Valkoisen miehen "taakka". Joskus sitä vaan miettii, että mistä tässä kaikessa on kysymys? Pyöriikö maailma todella vain sen yhden asian ympärillä? Todella?!? Ahdistavaa edes ajatella. Toinen oleellinen teema on naisiin liittyvät omituiset ulkoapäin tulevat paineet. Miltä pitäisi näyttää, miltä pitäisi vaikuttaa ja kuulostaa. Tehdäkseen vaikutuksen. Ollakseen joku.

Erinäisten työkiireiden takia aivot ovat vähän jumissa tämäntyyppisen kirjan suhteen. Yhteiskunnallisia, keskusteluaherättäviä teemoja, joihin minun harmaat pääkopan soluni eivät osaa ottaa mitään kantaa. Tai no sen, että kaikenlainen seksikauppa, orjuus, ihmisten alistaminen ja väheksyminen, hyväksikäyttö ovat tuomittavia asioita. Ja vallankäytön välineitä. Sillä siitähän tässäkin kaikessa on kysymys. Vallasta. Valta ja alistuminen. Mutta kumpi synnytti kumman? Kunhan pohdin.

Ei mitään kevyttä iltapalaluettavaa.

Lumihiutaleet: * * *

1 kommentti:

Jenna kirjoitti...

Tämän luin minäkin viime kesänä. Jostain syystä minulla on jonkinlainen kumma antipatia kotimaisia nykykirjailijoita kohtaan (eli käytännössä vain Waltari, Linna yms. kolahtavat edes jollakin tasolla), mutta tämä oli kyllä jonkinlaisessa järkyttävyydessään lukemisen arvoinen opus.

Kävin eilen ostamassa Meren katedraalin ja luin viime yönä ensimmäiset sata sivua. Eihän se Taivaan pilarit ole, mutta se on kyllä tosiasia, että klassikoita on harvassa ja ensimmäisten sivujen perusteella voisin kyllä sanoa, että tämä kirja kyllä kannattaa lukea! Olen käynyt keran Barcelonassa ja Tuulen varjon tavoin tämä kyllä nostattaa niskavillat pystyyn aina kun jokin tuttu paikka mainitaan. Pitääkin kaivaa valokuva-albumi esille ja katsella paikkoja uudestaan sillä silmällä ;)