sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Tuhat loistavaa aurinkoa


Khaled Hosseini

(suomentanut Kristiina Savikurki, alkuperäisteos A Thousand Splendid Suns, kustantaja Otava)

"Niin kuin kompassin neula hakeutuu pohjoiseen, miehen syyttävä sormi löytää aina naisen. Aina. Muista se, Mariam."

Tarina Kabulista, kahden naisen ystävyydestä ja selviytymistaistosta, äitiydestä, Afganistanin hallinnasta ja tavallisten ihmisten arjesta sotien runtelemassa maassa. Tarina Mariamista ja Lailasta. On kirjoja, jotka muuttavat perspektiiviä ja on kirjoja, jotka avaavat kokonaan uusia maailmoja. Tuhat loistavaa aurinkoa osuu täydellisesti molempiin ryhmiin. Hieno teos.

Kirja on kauniisti kirjoitettu vaikka tarina on välillä kovinkin rujo. Kaikki langat sidotaan yhteen loppujen lopuksi kevyesti, huomaamatta ja tuoden taas mukanaan oivaltamisen mielihyvän; tästä puhuttiin myös kirjan alussa. Tarina etenee sujuvasti eikä jämähdä paikoilleen kertaakaan. Erilaisten tunteiden kuvaus on elävää ja myös niihin tunteisiin, joita en ole omassa elämässäni joutunut kokemaan, saa otteen. Miltä tuntuu olla menettänyt niin paljon epäoikeudenmukaisuuden vuoksi, että on jo raivon tuolla puolen? Lukekaa, niin voitte ymmärtää edes silmänräpäyksen ajan.

Kirjassa Kabul on koti, Afganistanin sykkivä sydän, josta sotaherra toisensa jälkeen taistelee kiivaasti vaikka omiaan vastaan. Vallanhimon ja maailmapolitiikan kiemurat vaikuttavat Kabulin arkipäivään. Hallitsijan vaihtuessa lait vaihtuvat ja rangaistukset kovenevat. Silti Kabul on aina koti. Viimeiseen asti.

Kirjaa lukiessa herää tietysti väistämättä kysymys: mikä meissä naisissa on niin kamalaa, että joissain uskonnoissa ja kulttuureissa miehellä on kaikki valta naisen elämään? Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kasvaneena tätä on niin vaikea ymmärtää. Pahinta tässä kirjassa on se, että vaikka tarina on fiktiivinen, on se silti täysin mahdollinen, jollei jopa lähes todellinen. Mitä logiikkaa on haukkua naista tyhmäksi ja samalla kieltää häneltä koulutus? Eihän siinä tarvitse tietysti ollakaan logiikkaa, jos se on jonkun miehen keksimä periaate. Anteeksi pieni feministipurkaukseni.

Kirjan takakannessa lukee Charlotte Observerilta lainattu mielipide: "Tämän jälkeen uutisotsikot eivät koskaan enää näytä samalta." Yhdyn tähän mielipiteeseen täysin. Heräsi kiinnostus ottaa lisää selkoa Afganistanin historiasta. Jotta voisi edes hieman ymmärtää.

Lumihiutaleet: * * * * *

3 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Sinäkin sait tämän luettua. Itselleni tämä on ollut yksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista lukuelämyksistä. Jotenkin niin järkyttävää ja silti ihan totisinta totta. Pistää taas kyllä ihmettelemään sitä, millaisia eroja kultturien välillä voi olla, ja miten mahdottoman vaikea meidän on ymmärtää, että jossakin muualla uskotaan ja eletään näin.

Huomasin, että sinulla on seuraavana lukuvuorossa Kirjavaras. Itse peruin ko. kuukaudenkirjan, mutta harkitsin silti, että voisin käydä hakemassa sen kaupasta (minun postilaatikostani eivät mahdu mokomat kirjakerhon paketit sisälle ja lähimpään postiin on melkolailla yhtä pitkä matka kuin myymälään, joten yleensä tyydyn hakemaan kirjat sieltä). Mielenkiintoista kuulla, mitä siitä tykkäsit...

Päivi kirjoitti...

Oikeassa olet. Tuhat loistavaa aurinkoa on hyvä! Erottuu joukosta ehdottomasti. Jos haluat, saat minulta lainaan saman kirjailijan aiemman teoksen Leijapoika.

Aloitin eilen iltayöstä lukemaan Tuulen varjo -kirjaa. Jo muutaman sivun jälkeen tunsin, että kirjan hieman kellertävät sivut ja kerrassaan luettava fontti veivät mennessään. Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Voisi muuten olla aika kiva työpaikka, vai mitä? ; )

Teresita kirjoitti...

Tuulen varjo, Kirjavaras, Tuhat lositavaa aurinkoa... kaikki aivan loistavia vaikka täysin erilaisia kirjoja. Kannatan niiden lukemista ja jopa omaan kirjahyllyyn hankkimista. Ne rahat voisi käyttää niiiin paljon huonomminkin!