maanantai 14. heinäkuuta 2008

Kirjavaras


Markus Zusak
(suomentanut Pirkko Biström, alkuperäisteos The Book Thief, kustantaja Otava)

”Minulla ei ole sirppiä eikä viikatetta. Käytän mustaa huppuviittaa vain jos on kylmä. Eikä minulla ole pääkallomaisia kasvonpiirteitä, joilla teikäläiset näköjään minut matkan päästä varustavat. Haluatko tietää miltä oikeasti näytän? Minäpä autan. Etsi peili sillä aikaa kun jatkan.”

Kuolema kertoo tarinan pienestä kirjavarkaasta, Liesel Memingeristä. Kyseessä on siis periaatteessa monologi, mutta se asia ei tule mitenkään häiritsevästi esille. Kirjavarkaan kohdalla vahvistui tunne, jonka olen joskus huomannut, että kirjasta pystyy luopumaan ensimmäisen sadan sivun aikana, mutta sen jälkeen on jo niin syvällä kertomuksen syövereissä, että luopuminen olisi todella omituista ja tieto loppuratkaisusta jäisi vaivaamaan todella pitkäksi aikaa. Kirjavaras on kirjoitettu hieman tavallisuudesta poikkeavaan muotoon ja sen takia alkuun pääsy tuntui jotenkin työläältä. Tämä tietysti palkittiin tarinan edetessä. Viimeistään sadannen sivun vaiheilla. Jossain kolmannella sadalla tuntui kuin kirja olisi liian pitkä ja paikoilleen jämähtänyt, mutta se tunne katosi samaan tuuleen kuin mistä oli tullutkin.

Kirjavarkaasta on todettu jossain mainoksessa, että kyseessä on kuin uusi Anne Frankin päiväkirja. Kyseistä kirjaa en ole lukenut, mutta elokuvan olen nähnyt, joten tarina on minulle tuttu. Ja voin toki yhtyä siihen mielipiteeseen, mutta toisaalta taas, kyseessä on kuitenkin täysin toisenlainen kertomus. Kirjavaras kerrotaan saksalaistytön näkökulmasta. Ja Führerin maailmassa sillä on vissi ero.

Ajattelin kirjan edetessä, että Kuolema on huono tarinankertoja, sillä hän, tai Se, kertoo lopun ennen kuin on aloittanutkaan. Se on tietysti tapa saada lukija koukkuun. Ja säästää sivujen selailulta, jota jotkut harrastavat saadakseen tietää mitä tapahtuu. Itse tykkään lukea niin, etten kurki yhtään eteenpäin. Tai no, rehellisyyden nimissä, samalla aukemalla olevat tapahtumat saattavat osua harhailevien silmien kohdalle. Mutta seuraavalle aukeamalle ei kurkita ennen kuin edellinen on luettu. Kirjavarkaasta kertoessaan Kuolema kuitenkin paljastaa loppuratkaisusta aina oleellisen tiedon verran etukäteen. Se oli aluksi häiritsevää. Toisaalta, lähes viiden ja puolen sadan sivun aikana siihen tottuu ja voin kyllä vannoa, että ei se loppua pilaa millään tavalla. Päinvastoin, se luo tietyille henkilöhahmoille jo valmiiksi heidän kohtaloaan kuvaavan auran ja antaa heidän teoilleen enemmän vivahteita. Ja tarinaa kuitenkin kertoo Kuolema. Hänen maailmastaan kaikki näyttää toiselle.

Kuten useimmat natsi-Saksan juutalaisvainoihin liittyvät kertomukset, tai yleensä mihin tahansa vainoihin tai sotiin liittyvät, tämäkin jättää haikean ihmetyksen jälkeensä. Kun tällaista on periaatteessa oikeasti voinut tapahtua. Jollakulla on oikeasti saattanut olla tällaisia kokemuksia. Ja onkin.

Kirjavaras on mukavan tanakasti kirjoitettu teos. Lyhyitä lauseita. Lyhyitä kappaleita. Lyhyitä lukuja. Ja kuitenkin niin paljon runollisuutta ja maisemien maalailua. Lukijan silmien eteen avautuu Himmelstrasse ja pienen kirjavarkaan seikkailut sellaisessa maailmassa, jota ei voi kovin inhimilliseksi kutsua. Siinä on paljon kaikkea ja aika vähällä ilmaistuna. Mielenkiintoinen yhdistelmä ja ehdottomasti suositeltava. Ylistys lukutaidolle, kirjoille ja kirjoittamisen ihanuudelle!

Lopuksi on tunnustettava se tosiasia, että päällimmäinen ajatus tarinan loputtua oli, että minulta jäi varmaan joku suurempi linja vielä huomaamatta tästä kirjasta. Mistä ajatus johtuu, en osaa sanoa. Mutta palaan Lieselin tarinaan vielä joskus vuosien päästä. Aivan varmasti.

Lumihiutaleet: * * * * *

5 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Voi ei... Mikä meitä liian kilttejä ihmisiä vaivaa, kun lupaamme tehdä sellaista, mikä ei oikeastaan meille kuulu? Minuakin kävi säälittämään kaason (jota en siis edes todellakaan pahemmin tunne, pottareissa lähinnä tutustuin) kiire ja paniikki.

No, tässähän sitten näperrellään polttarikansioita... huoh...

Teresita kirjoitti...

Onneksi pidän näpertelystä, joten tämä homma on pelkästään mukavaa, mutta se vaan tuntui vähän oudolle kun en ole mikään pitkäaikaisin kaveri. Toisaalta sillä ei varmaankaan ole mitään väliä :) Vaatimattomasti voin myös todeta, että ideoita toteutukseen löytyy, joten huippulaatua on luvassa!

Kettuemo kirjoitti...

Juuri sain Kirjavarkaan loppuun, ja olihan se hieman erilainen luettava. Oikein hyvä, jollakin tavalla kaunis. Olen lukenut myös tuon Otorin klaanin tarinan, joka sinulla on menossa. Siinä mielestäni ensimmäinen osa oli paras.

Teresita kirjoitti...

Tuo, jollakin tavalla kaunis, kuvaa kyllä Kirjavarkaan tyyliä hvyin. Aihepiirissä kun ei sinällään ole mitään kaunista.

Anonyymi kirjoitti...

Sain juuri kirjavarkaan luettua. Se oli koskettava mukaansatempaiseva ja kaunis omasta mielestäni.